Askeleen edellä

Sunnuntai 15.1.2012 klo 17:36

Olimme askeleen edellä, kun pystytimme lauantaiaamuna Sari Essayah´n vaaliteltan Reskalle. Hetken päästä vihreät saapuivat tuuliselle kävelykadulle Haavisto-kylttien kanssa. Navakka viima oli viedä teltat, esitteet ja ihmisetkin mennessään. Onneksi olimme päättäneet järjestää varsinaisen vaalitilaisuuden sisällä kahvilassa.

Puolen päivän aikaan Cafe Vera oli tupaten täynnä ihmisiä, jotka odottivat näkevänsä reippaan ja selkeäsanaisen presidenttiehdokkaan ilmielävänä. Odotus palkittiin ja yleisö sai kuulla puolen tunnin ajan painavaa asiaa ja vastauksia kysymyksiin.

Ulko- ja talouspoliittisten haasteiden lisäksi Essayah keskittyi puheessaan syrjäytymiskehitykseen, jonka hän näkee Suomen tulevaisuuden suurimmaksi haasteeksi. - Tarvitsemme lähimmäisyhteiskuntaa, jossa jokainen huolehtii itsensä lisäksi myös toisista.

Essayah arvosteli sitä, että presidentinvaalikeskusteluissa on jääty liikaa kiinni menneisiin asioihin ja 90-luvulla tehtyihin virheisiin. Hän katsoo, että on tärkeämpää suunnata keskustelua eteenpäin ja miettiä, millä eväillä Suomi selviytyy tulevaisuudessa.

Eräässä televisiotenteissä kysyttiin, ketä julkisuuden henkilöä ehdokkaat arvostavat eniten. Sari mainitsi nimeltä Tony Blairin, jota hän sanoi kunnioittavansa niin poliitikkona kuin ihmisenä. Minä voin sanoa samaa Sari Essayah´sta. Hän  on viisas ja taitava asiaosaaja sekä lämmin ja välitön ihminen, jota arvostan jokaisella elämän alueella.

Ensimmäisellä kierroksella voi äänestää parasta. Siksi valintani on Sari.

Jälleen "kisoihin"

Maanantai 31.10.2011

Viimeisen puolen vuoden ajan olen yhä tihenevästi saanut yhteydenottoja – on tiedusteltu, voisinko asettua Kristillisdemokraattien presidenttiehdokkaaksi. Elokuun puoluekokous Kokkolassa päätti delegoida päätöksenteon, mutta linjasi hyvin selkeästi, etteivät Kristillisdemokraatit asetu puolueena minkään muun puolueen ehdokkaan taakse. Kysymystä ehdokkuudesta olen punninnut koko tämän ajan.

Presidenttiehdokkuuteen ei voi hypätä puolihuolimattomasti eikä se ole esikampanja joihinkin muihin vaaleihin. Kampanjoissa ei myöskään ole ”light”-versioita, vaan peliin on laitettava koko persoona, puhumattakaan ajasta ja rahasta. Lisäksi näissäkin ”kisoissa” semifinaalista tähdätään eteenpäin, vaikka jokainen osallistuva ehdokas tuo oman lisänsä arvokeskusteluun. Pystyin siis helposti listaamaan A-4:n verran perusteluita poisjäännille. 

Vakaan harkinnan jälkeen olen kuitenkin päättänyt olla käytettävissä Kristillisdemokraattien ehdokkaana presidentin vaaleissa, mikäli KD:n puoluevaltuusto niin päättää.  Koin, että on ainakin kaksi sellaista syytä, miksi tulee olla mukana: Suomen suunta ja arvopohja.

Koko Euroopan ja maailmankin eläessä koettelemuksissa ja isojen haasteiden keskellä vastuullinen poliittinen liike ei saa jäädä sivustakatsojaksi, kun keskustellaan Suomen tulevaisuudesta. Kristillisdemokraattista ei ole vetäytyä vastuusta, vaan on käytettävä kaikki ne mahdollisuudet, mitä on olemassa kehityksen kankeamiseksi paremmalle uralle.

Kriisiytyneen Euroopan hullua vuotta sen päätöksenteon ytimessä seuratessa on käynyt yhä ilmeisemmäksi, että nyt tarvitaan selväjärkisiä poliittisia linjauksia, joiden avulla Euroopan pankki- ja velkakriisistä päästäisiin eteenpäin. Suomalainen keskustelu ei saa jäädä pelkästään siihen poteroon, kuka teki 1990-luvun virhepäätöksiä. EU:n muutosvauhti on nyt huima. Integraatio on talouskriisin oloissa paljon nopeampaa ja menee syvemmälle kuin pelkin poliittisin askelin olisi tapahtunut. On perusteellisesti arvioitava maamme suuntaa EU:n kehityksessä ja siksi se keskustelu kuuluu myös presidentinvaaleihin.

Presidentti on myös keskeinen arvokeskustelija. Yhteiskunnan arvot näkyvät siinä, miten se kohtelee heikoimpia jäseniään. Vastuu apua tarvitsevista yhteisön jäsenistä pohjautuu meille tuttuun ohjeeseen rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Sitä voidaan kutsua myös yhteisvastuun periaatteeksi. Yhteisvastuu nousee jokaisen meidän asenteista ja elämänratkaisuista ja se ulottuu myös kotimaan rajojen yli. Kehitysapu ja toisaalta eriarvoisuuden ja syrjäytymisen torjunta täällä kotimaassa eivät ole millään tavoin vastakkaisia tavoitteita.

Kansainväliseen vastuuseen kuuluu toimia ulkopolitiikassa siten, että ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamista edistettäisiin kaikissa maissa ja että sekä naisilla että miehillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Näistä arvoista kiinnipitäminen on erityisen tärkeää nyt, kun esimerkiksi arabimaailma käy läpi suuria muutoksia. Länsimaat ovat tietoisesti sulkeneet silmänsä ihmisoikeuksien puuttumiselta, ja tukeneet kulissivakautta armeijan avulla ylläpitäneitä yksinvaltiaita. Valitettavan usein ihmisoikeuksiin sovelletaan rajahyötyajattelua, jossa niiden kunnioittamista vaaditaan vain, jos omat taloudelliset edut eivät siitä kärsi.

Oikeudenmukaista ja välittävää maailmaa eikä lähimmäisyhteiskuntaa synny, elleivät yksittäiset kansalaiset itse valinnoissaan ota huomioon lähimmäisiään niin lähellä kuin kaukanakin. Jokainen yhteiskunta tarvitsee toimiakseen yhteisesti hyväksytyt arvot. Lähimmäisyhteiskunta on arvopohja, jota voi kunnioittaa kulttuuritaustasta riippumatta.  Sillä muuttuvassa maailmassa on kuitenkin vielä tinkimättömiä elämänarvoja – lähimmäisen ihmisarvo on niistä keskeisimpiä.

Jokaista tarvitaan

Perjantai 16.9.2011

Hämeenlinnan kaupunki mainostaa itseään sloganilla ”Hyvä arki asuu Hämeenlinnassa”. Monen kohdalla arki onkin hyvää, jos elämän peruspalikat ovat paikallaan: työ, terveys ja ihmissuhteet. Kuitenkin yhä enemmän on niitä kaupunkilaisia, jotka ovat pudonneet työelämän ulkopuolelle, terveys pettää ja yksinäisyys uhkaa.  Heistä suurin osa on ikäihmisiä, mutta huolestuttavan monet parhaassa työiässä olevia. Mistä löytyy hyvä arki myös heille?

Haastavassa taloudellisessa tilanteessa tarvitaan tiukkaa budjettikuria, jotta rahaa riittää peruspalveluihin ja velkaantuminen saadaan loppumaan. Myös hallinnon keventäminen ja rakenteellinen uudistaminen on välttämätöntä. On kuitenkin vaarana, että suuria ja kauaskantoisia ratkaisuja tehdään yksinomaan välittömien taloudellisten säästöjen perusteella. Olisi syytä selvittää myös päätösten pitkäkestoiset vaikutukset esimerkiksi yhdyskuntarakenteen muuttumiseen,  ympäristökuormitukseen ja yksilön terveyteen.  Nämä vaikutukset huomioon ottamalla vaikkapa kyläkouluratkaisun hinta saattaa tuottaa yllätyksen.

Yhteiskunnalla on omat tehtävänsä ja vastuunsa, joita se ei voi väistää. Näitä vastuita tulevat vanhuspalvelulaki ja nuorisotakuu toteutuessaan edelleen kasvattamaan. Vastuu omasta ja läheisten hyvinvoinnista on kuitenkin meillä jokaisella. Tarvitaan oman terveyden entistä parempaa hoitamista, jotta yhteiskunnan rahat riittäisivät tulevaisuudessa muuhunkin kuin terveydenhuoltoon. Tarvitaan ystävän rinnalla kulkemista, sillä mitkään ammattiauttajat eivät ehdi kuuntelemaan koko kansan murheita. Tarvitaan omaisia, jotka rakastavat, sillä siihen ei yhteiskunta kykene. Tarvitaan aktiivista kansalaistoimintaa, joka rakentaa kanavat niille lukuisille vapaaehtoisille, jotka haluavat auttaa.

Hyvä arki Hämeenlinnassa tarvitsee sinua ja minua, meitä kaikkia.

Talousturbulenssi jatkuu

Tiistai 9.8.2011 - Sari Essayah

Talouskriisi ei ota laantuakseen. Viikonlopun aikana linjat kävivät kuumina kun sekä Euroopan Keskuspankki (EKP) että johtavien teollisuus- ja kehittyvien maiden G-20 järjestö pitivät omia puhelinkokouksiaan markkinoita rauhoittaakseen.

Euroopan ongelmien lisäksi viikonlopun talouspaniikin toinen syy on se, että luottoluokittaja Standard & Poor's pudotti Yhdysvaltain luottoluokitusta, mitä on pidetty ennenkuulumattomana. Aasian pörssit hermostuivat, sillä mm. Kiina ja Japani omistavat yhdessä yli 40 % USA:n velkakirjalainoista.

EKP ryhtyy jälleen ”poikkeukselliseen väliintuloon” ja haalii markkinoilta Italian ja Espanjan joukkovelkakirjoja rauhoittaakseen korkopainetta näitä maita kohtaan. Atlantin toisella puolella nostettiin puolestaan velkakattoa, jotta USA:n liittovaltio ei ajaudu akuuttiin maksukriisiin. Velkaa on siis paikattu velalla joka puolella; ei ihme, jos markkinoiden luottamus on lujilla.

Euroopan Keskuspankki on jo aikaa sitten jättänyt hyvästit periaatteilleen riippumattomana toimijana, jonka ainut tarkoitus piti olla euron hintavakauden varmistaminen. Ongelmaluottoja tukemalla EKP on itse luonut tilanteen, joka houkuttelee spekuloimaan jäsenvaltioiden velkakirjoilla. Miljardien väliintulot lainamarkkinoilla ovat huojuttaneet EKP:n omaa uskottavuutta, ja käynnistäneet arvailut, koska moinen ”roskapankki” mahtaa tarvita lisää pääomittamista jäsenmaidensa keskuspankeilta; näinhän tapahtui jo vuoden 2010 lopussa.

Espanja ja Italia ovat mittaluokaltaan EU:n suurempia talousalueita. On selvää, että euromailla ei ole varaa rakentaa niille samanlaisia pelastuspaketteja kuin pienille kriisimaille, sillä rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Mikä siis neuvoksi?

Monesti tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Myönnetään, että esim. Kreikan lainat on parasta kirjata luottotappioihin ja valmistaudutaan hallittuun velkasaneeraukseen. Rahoitusvakausvälineellä ei enää yritettäisikään taata ongelmavaltioiden velkoja, vaan pääomitettaisiin sillä osakkeita vastaan suoraan niitä pankkeja, joilla olisi riski joutua velkasaneerauksen seurauksena ongelmiin. Osittainen pankkien omistaminen turvaisi pankkituen takaisin saannin ja pidemmällä tähtäimellä toivon mukaan myös veronmaksajien edun. EU:n olisi siis järkevämpää yrittää keskittyä puhtaasti pankkikriisin dominoefektin estämiseen kuin ruokkia takausmekanismeilla ongelmavaltioiden velkakierrettä. Jäsenvaltiot hoitakoot kukin oman holtittoman talouspolitiikkansa kuntoon.

Toisaalta into rakentaa yhteisiä velkavastuita selittyy pitkälti liittovaltiokehitystä ajavien poliittisilla pyrkimyksillä, joten vaihtoehtoisia malleja ei edes haeta. Eläkkeelle jäävä EKP:n pääjohtaja Trichet maalaili jo alkuvuodesta federalistin unelmaa: yksi valtiovarainministeriö koko EU:hun, ja yhteiset eurobondit liikkeelle. Näinhän ne velatkin muuttuu saataviksi!

Yritysten kannalta sekavan tilanteen ongelma on, että raha pakenee tällä hetkellä talouselämää vauhdittamasta reaaliomaisuuteen mm. kultaan. Pahaa vain pelkään, että kriisin syvetessä myös maiden kultavarantoja aletaan myydä ja sen sääntelymekanismi saattaa pettää. Vanha sijoitusvinkki saattaa taas pian pitää paikkansa: maa säilyttää arvonsa aina, sillä sen valmistus on toistaiseksi lopetettu!

 

Joka kuuseen kurkottaa, saattaa katajaan kapsahtaa

Maanantai 6.6.2011 - Peter Östman

Velkaantuneiden maiden keskinäiset takaukset eivät ole oikea lääke

Perjantai 8.4.2011 - Päivi Räsänen

Pääministeri Kiviniemi perustelee Suomelle lankeavaa 1,2 miljardin euron takausvastuuta Portugalin velkojien tueksi ontuvalla vertauksella myrkystä, jota pitää joskus niellä, jos myrkkyä lääkkeeksi tarvitaan.

Kiviniemi on väärässä. Ei myrkkyä käytetä lääkkeeksi. Myrkyn käyttö rajoittuu eutanasiaan ja silloin ei ole tarkoitus parantaa vaan tappaa.

Euroopan valtiot ovat Suomea myöten syvästi velkaantuneita. Ylivelkaisten maiden keskinäiset takaus- ja lainajärjestelyt pankkijärjestelmän tukemiseksi eivät edistä tervettä taloudenhoitoa. Pankit ja sijoittajat tulee saada vastuuseen löysästä luotonannosta, ja jokaisen maan tulee huolehtia omien pankkiensa pystyssä pitämisestä. Suomen osuus takausjärjestelyissä on suhteettoman suuri verrattuna Suomen luottolaitosten sijoituksiin velkaisissa EU-valtioissa.

Suomen valtion velka kasvaa tänä vuonna 84 miljardiin euroon, ja joka vuosi otamme 8 miljardia euroa uutta velkaa. Kreikalle lainaamme tällä hetkellä ottamalla itse velkaa.

90-luvun lama opetti monelle suomalaiselle, että lainojen takaamisen suhteen tulee olla varovainen. Takuita pitää antaa vain sen verran, mitä on valmis lahjoittamaan. Varsinkaan velkaisen ei ole viisasta ryhtyä muita takaamaan.

Euroopassa on ajauduttu sellaiseen talouspolitiikkaan, jota tullaan myöhemmin moittimaan virheeksi. Jonkun maan tulisi viheltää peli poikki ja todeta, että keisarilla ei todellakaan ole uusia vaatteita.

Enkeli taivaan lausui näin

Perjantai 17.12.2010 - Päivi Räsänen

 

Nostin tänään eduskunnan kyselytunnilla esiin koulujen joulujuhlaperinteet. Opettajilta ja vanhemmilta tulee huolestuneita yhteydenottoja siitä, että omassa koulussa on luovuttu tai ollaan luopumassa sellaisista jouluperinteistä kuin Enkeli-taivaan virsi, joulukuvaelma tai jouluevankeliumi. Kouluissa on painotettu kaikille lapsille yhteisen joulujuhlan merkitystä. Joulun kristilliseen sanomaan liittyvät perinteet on varmuuden vuoksi korvattu tontuilla ja sketseillä, jotta kukaan ei joutuisi harjoittamaan vakaumuksensa vastaista uskoa. Tulkinta perustuu lain väärinymmärrykseen, mutta valitettavasti ministeriön taholta sitä ei ole riittävän selkeästi ohjeistettu. Vastauksessaan ministeri Virkkunenkin sekoitti käsitteitä. 

Traditioista luopumista on perusteltu vuoden 2003 uskonnonvapauslailla, vaikka lakiesityksen perusteluissa painotettiin, että lain tarkoituksena ei ollut muuttaa koulujen käytäntöjä kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta. 

Oppilaalla on kyllä oikeus omantunnon syistä kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, esimerkiksi koulujumalanpalveluksesta. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan mietinnössä tähdennettiin sitä, että kristilliset juhlatraditiot, esimerkiksi virsi, ovat osa suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamista. Kristillistä perinnettä sisältävästä juhlasta ei tarvitse siis erikseen informoida vanhempia eikä kysyä kodeista lupaa. ”Enkeli taivaan” -virsi ei tee joulujuhlasta lain tarkoittamaa uskonnollista tilaisuutta.

Perinteistä luopumista perustellaan usein maahanmuuttajalasten tilanteella, mutta heidän integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ei edistä se, että eristämme heidät siitä arvotraditiosta, joka on muokannut yhteiskuntaamme satojen vuosien ajan. Kaikilla lapsilla, niin kristityillä, muslimeilla kuin uskonnottomilla on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme.

Mieheksi ja naiseksi

Lauantai 23.10.2010 - Teija Arvidsson

Viime päivinä on käyty kiivasta homokeskustelua. Keskustelun voima ja vaikutukset ovat yllättäneet jokaisen. Kirkosta eroamisluvut ovat murheellista luettavaa ja täytyy toivoa, että virta kääntyy ennemmin tai myöhemmin toiseen suuntaan. On kuitenkin hyvä, että keskustellaan perusarvoista, joihin myös kristillinen näkemys avioliitosta kuuluu.

Kristillisdemokraatit kannattaa avioliiton säilyttämistä miehen  ja naisen välisenä liittona. Tämä näkemys avioliitosta ei kuulu ainoastaan kristinuskoon, vaan kaikkiin maailman pääuskontoihin. Avioliiton historia yltää tuhansien vuosien taakse ja sen seurauksena on sukupolvien ketju, vanhemmuus ja isovanhemmuus. Ilman miehen ja naisen välistä suhdetta ei koko ihmiskuntaa olisi olemassa.

Homosuhteissa vähätellään usein toisen sukupuolen, useimmiten isän, merkitystä. Opettajana toimiessani olen nähnyt, miten kipeä haava voi isän puuttuminen olla. Omalla luokallani on tälläkin hetkellä usea pikkumies, joka käy läpi isättömyyden surua. Hyväkään äiti – tai kaksi – ei voi korvata isää.

Vapaassa maassa jokaisella aikuisella on tietysti oikeus valita oman parisuhteensa muoto. Kaikissa suhteissa voi olla rakkautta ja uskollisuutta. Nykylain puitteissa homosuhteen voi rekisteröidä ja se antaa sille riittävän juridisen suojan, kuten perimisoikeuden. Myös puolison lapsen adoptio-oikeus tuli voimaan viime vuonna.

Ulkoisen adoptio-oikeuden Kristillisdemokraatit haluaa kuitenkin säilyttää miehen ja naisen muodostamalla avioliitolla. Lapsen ihmisoikeudet menevät aikuisen oikeuksien edelle. Lapsella on lähtökohtaisesti oltava oikeus isään ja äitiin. Maat, joista adoptiolapsia haetaan, asettavat yleensä myös tiukat kriteerit lasta odottaville aviopareille.

Homokysymyksestä on haluttu tehdä ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymys, mitä se ei ole. Jokainen ihminen on yhtä arvokas riippumatta hänen sisäisistä tai ulkoisista ominaisuuksistaan. Miehen ja naisen muodostama avioliitto on kuitenkin historialliselta, uskonnolliselta ja yhteiskunnalliselta taustaltaan niin perustavanlaatuinen instituutio, että en näe syytä sen murtamiseen.

 

On sairasta säästää terveydestä

Lauantai 18.9.2010 - Teija Arvidsson

Olin tänään eduskuntatalolla Terveydenhuollon tulevaisuus ja oikeudenmukaisuus -seminaarissa. Oli mukava piipahtaa Helsingissä ja haistella pääkaupungin tuulia. Pilvet syystaivaalla olivat melkein yhtä synkkiä kuin terveydenhuollon tulevaisuuden näkymät. Aurinko pilkahteli sentään välillä esiin ja loi uskoa huomiseen.

Terveydenhuollon tulevaisuus herättää monia kysymyksiä. Miten tulemme selviämään kasvavasta ikääntyneiden määrästä ja heidän terveydenhoidostaan? Mihin johtaa vauhdilla lisääntyvä aikuisiän diabeetikkojen määrä? Diabeetikkojen hoito vie jo nyt noin 15 prosenttia Suomen terveydenhuoltomenoista. Kuka kustantaa terveydenhuollon, kun yhä pienempi väestönosa on mukana työelämässä?

Huoltosuhteen heiketessä on ensiarvoisen tärkeää edesauttaa siitä, että työikäiset ikäluokat pysyvät työkuntoisina. Nuorten fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä on pidettävä huolta, jotta he eivät syrjäydy työelämästä jo ennen kuin se pääsee edes alkuun. Työikäisten työuraa voisi pidentää parantamalla työhyvinvointia ja mahdollisuuksia työskennellä myös vajaalla työkyvyllä.

Terveydenhuollon oikeudenmukaisuus  ei tällä hetkellä toteudu kunnolla Suomessa. Meillä on poikkeuksellisen voimakkaita eroja niin sairastavuudessa kuin kuolleisuudessa eri väestöryhmien välillä. Hyvätuloiset käyttävät yhä enemmän yksityisiä palveluja ja työssä käyvät työterveyshuoltoa. Pienituloiset taas ovat heikosti resursoitujen terveyskeskuspalveluiden varassa. Köyhin väestönosa saattaa jäädä kokonaan hoidotta, koska kaikkein köyhimmät eivät kustannusten pelossa uskalla hakeutua lääkärille. Viivästynyt hoito on kuitenkin usein kalliimpaa kuin ajoissa annettu. Tässä auttaisi terveydenhuollon yhtenäinen maksukatto, joka olisi riittävän alhainen.

Seminaarissa nousi voimakkaasti esiin ennaltaehkäisevän terveydenhoidon merkitys. Avainasemassa ovat neuvolat sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto, joihin uusi asetus (28.5.2010) velvoittaa kuntia panostamaan. Samanlaisia matalan kynnyksen neuvoloita olisi syytä olla kaiken ikäisille. Esimerkiksi diabeteksen varhainen toteaminen ja riittävän ajoissa aloitettu hoito on äärimmäisen kannattavaa. Kaksi kolmasosaa diabeetikoista sairastaa sitä tietämättään ja sairaus saa rauhassa poikia lukuisia kalliita lisäsairauksia.

Terveydenhoito aiheuttaa kustannuksia, mutta hoitamatta jättäminen vielä monin verroin enemmän. KD:n terveydenhuoltokampanjan uusi motto osuu asian ytimeen: ”On sairasta säästää terveydestä”. Sairaan hyvin sanottu!

 

 

Hallituspuolueet ovat pettämässä vanhustenhoidon lupaukset

Torstai 19.8.2010 - Päivi Räsänen

Kokoomuksen irtiotto kristillisistä arvoista

Sunnuntai 13.6.2010 - Päivi Räsänen

Jyväskylän puoluekokouksessaan Kokoomus sinetöi irrottautumisensa ”kodin, uskonnon ja isänmaan” arvokolmikosta. Tätä slogania Kokoomus ei toki ole enää vuosikausiin edes käyttänyt, mutta varsinkin vanhemmat kokoomusäänestäjät ovat olleet sitkeässä harhaluulossa Kokoomuksen arvopohjasta. Kokoomus päätti puoluekokouksessa ottaa tavoitteeksi avioliittolain muuttamisen sukupuolineutraaliksi. Kokoomuksen puoluehallituksen mielestä valtion ei ole syytä puuttua siihen, mitä sukupuolta tai suuntausta avioliiton solmijat edustavat.

Miehen ja naisen välinen avioliitto on kulttuurisesti yleinen, ihmisen luonnolliseen ymmärrykseen perustuva käsitys uskontokunnista riippumatta ja myös ateistisissa maissa. Perhekäsityksen muuttaminen koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja merkitsee myös irtautumista kristillisistä juurista, siitä perustasta, joka luetaan kirkollisen vihkimisen yhteydessä: ”Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihasi.” Tälle perustalle on mahdotonta sovittaa kahden miehen tai kahden naisen keskinäistä suhdetta. Kun Kokoomus ryhtyy vasemmistopuolueiden ja vihreiden yhteisrintamassa nyt ajamaan sukupuolineutraalia avioliittoa, se samalla ajaa kirkot ahtaalle. Ne joutuvat paineeseen hyväksyä samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen. Näin kävi Ruotsissa.

Kokoomus päätti myös pyrkiä siihen, että tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta luovuttaisiin peruskoulussa ja toisella asteella. Puoluekokous haluaa, että oman uskonnon opetuksen tilalle tulisi kaikille uskontokunnille ja uskonnottomille yhteinen uskontotieto.

Uskonnonopetuksen tehtävä on tukea koulun ja kodin yhteistä arvokasvatusta. Arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei määritellä. Oman uskonnonopetus tarjoaa mahdollisuuden sekä omaan uskonperintöön liittyvän tiedon kartuttamiseen että uskon syvimmän olemuksen ymmärtämiseen. Arvot muuttuvat eläväksi käytännöksi vasta laskeuduttuaan sydämen tasolle. Kristillinen usko ja siitä nouseva kulttuuriperintö ovat suomalaisen yhteiskunnan aarre, jota ei pidä ryhtyä hävittämään kouluopetuksesta.

Talouskasvua ei saa kyseinalaistaa - vai saako?

Sunnuntai 6.6.2010 - Toimi Kankaanniemi

Talouskasvun tavoittelu on se ajatus, jonka pohjalta miltei kaikki ratkaisut tehdään niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Sitä voisi kutsua myös ahneudeksi varsinkin silloin, jos ihminen tai yhteisö tai valtio pyrkii vain oman talouskasvunsa maksimointiin. Ja siihenhän me kaikki taidamme pyrkiä.

Perhepolitiikkaa tarvitaan

Tiistai 6.4.2010 - Teija Arvidsson

KD:n uuden perhepoliittisen ohjelman tavoitteena on lainsäädännön ja kunnallisen päätöksenteon avulla tukea suomalaisia perheitä. Haastetta riittää niin työn ja perheen yhteensovittamisessa, opiskelijavanhempien asemassa, adoptiovanhempien oikeuksissa kuin perheväkivallan ehkäisemisessä.

Viime aikoina on käyty keskustelua yhteiskunnan ja kodin roolista lasten kasvatuksessa. On todettu, että päävastuu lasten kasvatuksesta ei ole yhteiskunnalla tai koululla, vaan kodilla ja perheellä. Kuitenkaan kaikki vanhemmat eivät kykene kantamaan sitä vastuuta, joka heille kuuluisi. Monet nykyperheet voivat huonosti ja silloin eniten kärsivät juuri lapset. Tarvitaan perhepolitiikkaa, joka tukee avioliittojen kestämistä ja vanhempien mahdollisuutta sovittaa yhteen eri elämäntilanteiden ja vanhemmuuden haasteet.

Perheessä luodaan ihmisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin perusta. Mikään viranomais- tai palvelujärjestelmä ei voi korvata perhettä kasvattajana ja hyvinvoinnin tuottajana. Jos perhe ei suoriudu sille kuuluvista tehtävistä, yhteiskunta ei pysty suurillakaan panostuksilla korjaamaan kaikkia syntyneitä vaurioita. Perheen tärkeä arvo on tunnustettava myös yhteiskunnallisesti. Siksi tarvitaan perhepolitiikkaa.

 

Köyhät meillä on luonamme aina

Maanantai 22.3.2010 - Bjarne Kallis

Krusifiksikielto palautetaan uuteen käsittelyyn

Keskiviikko 3.3.2010 - Päivi Räsänen

Suomalaisen maahanmuuttajan käynnistämä krusifiksikielto italialaisissa kouluissa otetaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa uuteen käsittelyyn. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) päätti viime marraskuussa, että italialaisten koululuokkien seiniltä on poistettava krusifiksit, sillä ne loukkaavat koululaisten uskonnonvapautta ja vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumuksensa mukaan. Päätökseen johtaneen kantelun asiasta teki Italian kansalaisuuden saanut suomalainen ateisti.

Toivottavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuin huomioi tällä kertaa valtioiden oikeuden pitää yllä historialliseen ja kulttuuriseen arvopohjaan viittaavia perinteitä koulussa ja muussa julkisessa elämässä. Suomalaisessa yhteiskunnassa on nähty tärkeänä, että kaikki lapset uskontokunnasta riippumatta voisivat tutustua kristilliseen perinteeseen esimerkiksi kevätjuhlan suvivirren tai joulujuhlan seimikuvaelman avulla. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen kansallisessa harkintavarassa on kysymys poliittisesta harkinnasta, minkä vuoksi olisi paikallaan että keskustelua käytäisiin yleisesti uskonnonvapaudesta ja Euroopan kristillisen kulttuuriperinnön säilyttämisestä eurooppalaisella tasolla.

Euroopan kristillisen kulttuuriperinnön tunnustamisen ohella on kysymys myös positiivisen uskonnonvapauden toteutumisesta. Positiivisen uskonnonvapauden turvaaminen ei saa jäädä negatiivisen uskonnonvapauden jalkoihin.

 

Lastan ja nuorten pahoinvoinnista hyvinvointiin

Keskiviikko 3.2.2010 - Teija Arvidsson

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja vaikeutuneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Moni miettii, mistä ihmeestä kasvava pahoinvointi johtuu ja mitä sille voitaisiin tehdä. Miksi Jesse lyö kavereitaan jo päiväkodissa? Miksi lukiolainen surmaa luokkatovereitaan? Miksi nuoret tytöt ahdistuvat ja masentuvat?

Lasten ja nuorten pahoinvointi heijastanee yhteiskunnan tilannetta ja ilmapiiriä. Maailman tuska ja perheiden monitahoiset ongelmat siirtyvät aikuisista lapsiin. Väärillä esikuvilla ja vaikutteilla on suuri merkitys. Kuitenkin tärkeintä on se turva tai turvattomuus, jota lapsi ja nuori saa kokea omassa lähipiirissään kotona ja koulussa. Perusta tulevalle psyykkiselle hyvinvoinnille - tai pahoinvoinnille - luodaan jo varhain lapsuudessa.  Jokaisen lapsen tulisi saada rakkautta ja rajoja kotona, hyväksyntää kaveripiirissä ja onnistumisia koulumaailmassa. Aina asiat eivät kuitenkaan mene näin.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan psyykkiset ongelmat ovat yllättävän yleisiä jo alle kouluikäisillä. Suurinta osaa lasten ja nuorten masennuksista ei osata tunnistaa riittävän ajoissa ja ne jäävät vaille hoitoa. Silti psykiatrista sairaanhoitoa saavien lasten ja nuorten määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvun alkuun verrattuna.  On pysähdyttävää, että viidesosa suomalaisista nuorista sairastaa masennusta ja itsemurha on alle 25-vuotiaiden yleisin kuolinsyy. Kuitenkin vain murto-osa nuorista ahdistus- ja depressiopotilaista on hoidon piirissä.

Vuoden 2008 alussa astui voimaan uusi lastensuojelulaki. Lain tavoitteena on siirtää lastensuojelutyön painopistettä varhaiseen tukeen ja ongelmien ennalta ehkäisyyn. Hyvä työväline on Hämeenlinnassa laadittu lastensuojelusuunnitelma. Suunnitelman mukaan Hämeenlinnaan tulee saada riittävästi matalan kynnyksen palveluita.  Samoin todetaan, että kouluilla annettavaa tukea on syytä lisätä ja tehostaa. Varhaisvaiheen palvelujen puutteesta seuraa vaikeutuvia ongelmia, kiireellisiä kodin ulkopuolelle sijoittamisia ja kalliita huostaanottoja. Tavoitteena on ennaltaehkäisevän lastensuojelun kehittäminen ja laaja-alainen yhteistyö varhaisen tuen järjestämisessä lapsille, nuorille ja heidän perheilleen.

Toivottavasti nämä hyvät suunnitelmat ja tavoitteet eivät jää vain paperille. Ennaltaehkäisy vaatii rahaa, mutta ongelmien korjaaminen monin verroin enemmän. On arvioitu, että yhdenkin nuoren syrjäytyminen työuralta ja elämästä  maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa. Inhimillisiä kärsimyksiä ei voi rahassa mitata.

Jokaisen on hyvä tietää, että on olemassa monia lapsen psyykettä suojaavia ilmaisia tekijöitä. Lasta ja nuorta auttaa, jos lähipiirissä on ainakin yksi läheinen,  turvallinen ja hänestä aidosti kiinnostunut aikuinen. Tällainen turvallinen aikuinen voi olla kuka tahansa meistä.

 

Nuorisotyöttömyyteen nopeat ja oikeat lääkkeet

Perjantai 29.1.2010 - Päivi Räsänen

Joulun odotusta Brysselissä

Keskiviikko 16.12.2009 klo 23:00 - Sari Essayah

Vanhukselle käyttövara myös palveluasunnoissa

Sunnuntai 15.11.2009 - Päivi Räsänen

Eilisestä Hämeen kd-piirin syyskokouksesta jäi hyvä mieli. Iloitsin kokousväestä – koen olevani etuoikeutettu, että saan olla mukana tällaisessa puolueessa ja näin upean, kannustavan puolueväen joukossa.

Nostin katsauksessani esiin palveluasumisen maksuihin liittyvät epäkohdat. Palveluasuminen on käynyt monelle vanhukselle kohtuuttoman kalliiksi. Palveluasumisella korvataan yhä enemmän laitoshoitoa. Samalla kustannuksia siirretään palveluasujien maksettaviksi. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa asuville on säädetty käyttövara, joka turvaa henkilölle asiakasmaksujen jälkeen omaan käyttöön jäävän suojaosuuden. Palveluasumisessa asiakkaat sen sijaan maksavat erikseen vuokran ja vuokrasopimuksessa määritellyt asumismaksut sekä erilliset maksut käyttämistään palveluista. Palveluasunnoissa asuvilla on kuluja ravinnosta, lääkkeistä, silmälaseista, hammashuollosta sekä vaatteista ja muista menoista. Tilanne on asukkaan kannalta epäreilu, sillä käytännössä pitkäaikaislaitoksiksi luokitelluista vanhainkodeista on tehty palveluasuntoja miltei vain kylttiä vaihtamalla.

Palvelumaksujen asiakasmaksulakia tulee muuttaa. Palveluasumisen piirissä olevien henkilöiden; vanhusten, vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien tulee saada lakiin perustuva oikeus asiakasmaksun veloittamisen jälkeen asiakkaalle jäävään henkilökohtaiseen käyttövaraan.

 

Vanhustenhuoltoseminaarin antia

Keskiviikko 28.10.2009 - Teija Arvidsson

Hämeenlinnan kristillisdemokraattien järjestämä vanhustenhuoltoseminaari Voutilakeskuksessa oli täynnä painavaa asiaa. Olisin suonut, että enemmänkin päättäjiä olisi ollut mukana kuuntelemassa asiantuntijoiden alustuksia ja omaisten huolia.

Kansanedustaja Tarja Tallqvist toi omaan persoonalliseen tyyliinsä esiin ajatuksiaan vanhustenhuollosta, niin lähihoitajana dementiakodissa kuin kansanedustajana eduskunnassa. Tarjan kokemus on, että monet kansanedustajat puhuvat eduskunnassa suurella suulla vanhustenhuollon tarpeista, mutta omien kotikuntiensa valtuustoissa ja hallituksissa tekevät aivan päinvastaisia päätöksiä. Tallqvist haastoi päättäjiä ottamaan vakavasti vanhusten tarpeet, mutta suuntasi katseen myös meihin itse kuhunkin. Jokainen voi tehdä enemmän jonkun lähellä asuvan vanhuksen puolesta. Hyvän huomenen toivotus naapurille voi olla vanhuksen ainoa keskustelu koko päivän aikana.

Palvelujohtaja Satu Ala-Kokko puhui laitoshoidon tilanteesta Hämeenlinnassa. Kuuden kunnan vanhainkotikulttuurin yhdistäminen on iso haaste. Suurin ongelma on kuitenkin se, että hoitohenkilökuntaa on liian vähän ja rekrytointi on koko ajan entistä vaikeampaa. Varsinkaan sijaisia ei tahdo saada millään, vaan ollaan opiskelijoiden ja eläkeläisten varassa. He tulevat, milloin pääsevät – tai sitten eivät pääse. Silloin vanhus ei ehkä koko päivänä nouse ylös sängystään.

Vanhusneuvoston puheenjohtaja Ulla Murtonen valotti kotona asumisen realiteetteja. Kotihoidosta ei oikein voi puhua ilman omaishoitajuutta. Tuntuu ristiriitaiselta, että samaan aikaan kun kotihoitoa ollaan lisäämässä, niin sieltä vähennetään resursseja. Seitsemän kotipalvelutyöntekijää on siirtynyt vanhustyöstä lapsiperhetyöhön (mikä on sinänsä erittäin tarpeellista) ja kotipalveluseteleistä ollaan luopumassa. Onko se painopisteen siirtämistä kotihoitoon?

Koskettavimpia olivat omaisten puheenvuorot. Omaishoitajana toimiminen on raskasta, mutta vielä raskaampaa on ollut nähdä omaisen jäävän ilman hoitoa laitoksessa. Toimintakyky ja lihaskunto on rapistunut alta aikayksikön, kun henkilökunnalla ei ole ollut aikaa kävelyttää vanhusta tai nostaa edes istumaan. Hienossa Voutilakeskuksessa ei ole tällä hetkellä lainkaan fysioterapeuttia, eikä asukkailla ole mitään asiaa upeisiin uima-altaisiin tai kuntosaleihin, vaikka omainen olisi valmis auttamaan. Näitä tiloja käyttävät ulkopuoliset yhdistykset.

Seminaarissa tuli selvästi esille, että vanhustenhuollossa oleellisinta on riittävä hoitajien määrä. Muuten vanhus on heitteillä, olipa hän sitten kotona tai laitoksessa. Tähän realiteettiin sopii kovin huonosti Hämeenlinnan kaupungin tavoite vähentää henkilökuntaa myös vanhustenhuollosta.