Säästöä - vai sittenkään ei?

Tiistai 22.9.2009 - Teija Arvidsson

Talouslaman ahdistelema Hämeenlinna (naapureineen) valmistelee ensi vuoden budjettia ja pohtii säästökeinoja. Mistä leikata, kun ei oikein mistään voisi leikata? Moni puhuu rakenteellisista uudistuksista, mutta ainakaan vielä ei suuria innovatiivisia ideoita ole löytynyt. Lähes ainoa esille tuotu rakenteellinen uudistuskeino tuntuu olevan pienimpien yksiköiden lakkautus. Siinä ei paljoa mielikuvitusta tarvita.

On selvää, että jonkinlaisia muutoksia palveluverkkoon on  tehtävä. Suuria peruskorjauksia vaativia vanhoja rakennuksia ei välttämättä kannata enää korjata. Siitä huolimatta en suostu uskomaan, että kaikki palvelut on edullisinta tuottaa suurissa yksiköissä. Otamme usein huomioon vain välittömät kustannusvaikutukset, vaikka palveluverkon karsimisella on myös merkittäviä kauaskantoisia seurauksia.

Tässä muutamia syitä, miksi haja-asutusalueiden  palveluiden keskittämistä suuriin yksiköihin kannattaa miettiä kaksi kertaa:

• Yksityisautoilu lisääntyy. Jokaisessa perheessä täytyy olla vähintään kaksi autoa, jotta arki sujuisi joten kuten. Kaikki palvelut kun ovat  kaukana ja julkinen liikenne kovin harvaa. Tavoitteena pitäisi olla yksityisautoilun vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä, mutta tapahtuu juuri päinvastoin.

• Arki- ja hyötyliikunta vähenee. Minnekään ei pääse kävellen eikä pyörällä, vaan autokyytiä tarvitaan  koulumatkaan, työmatkaan, kauppareissuun, terveyskeskuskäyntiin tai vanhainkotivierailuun. Ylipaino lisääntyy ja terveyskulut kasvavat, kun autossa istutettu sukupolvi ikääntyy.

• Maaseutukylistä tulee vanhainkoteja. Viimeisen julkisen palvelun, kyläkoulun, sulkiessa ovensa monet lapsiperheet muuttavat pois. Arki maalla on liian hankalaa. Kylille ei muuta uusia asukkaita ja maaseutu tyhjenee pikkuhiljaa.

Niinpä niin. Joku sanoo, että eihän tällaisia näkökulmia voi  nyt ottaa huomioon, kun on taantuma ja kaupungilla rahat vähissä. Jos ei nyt, niin koska sitten?