Ollessani radiohaastattelussa muutama päivä sitten eräs kuuntelija soitti ohjelmaan, ja kertoi erään naisen taloudellisista vaikeuksista. Naisen eläketulot olivat alhaiset ja sairausmaksut suuria. Radiokuuntelija oli huolissaan siitä, miten nainen tulee selviämään. En tiennyt tapauksen yksityiskohtia, mutta sanoin kuuntelijalle, että naisen ei pitäisi pidättäytyä toimeentulotuen hakemisesta. Sanoin, että toimeentulotuki on tarkoitettu kaikille niille, joiden nettotulot tiettyjen vähennyksien jälkeen jäävät tietyn summan alle.

Monet pitävät toimeentulotuen hakemista nöyryyttävänä, mutta sellainen käsitys on täysin väärä. Toimeentulotuen vastaanottamisen pitäisi sen edellytykset täyttävälle olla aivan yhtä luonnollista kuin lapsilisän vastaanottamisen vanhemmille.

Eräältä toiselta radion kuuntelijalta sain myöhemmin kritiikkiä siitä, etten pystynyt tarjoamaan naiselle muuta kuin toimeentulotukea, ja hän kertoi minulle, miten nöyryyttävää on anoa tukea. En antautunut debattiin kysymyksestä, mutta mietin kuitenkin, minkä neuvon hän olisi antanut naiselle.

Varmasti tänä päivänä toimeentulotukea nostavien ihmisten lukumäärä tulisi vähenemään, jos pienimpiä lakisääteisiä sosiaalietuuksia korotettaisiin, mutta myös sen jälkeen olisi henkilöitä, jotka eri syistä olisivat tuen tarpeessa. Siksi pitäisi torjua käsitykset, joiden mukaan toimeentulotuen hakeminen on nöyryyttävää.