Niiden kymmenen vuoden aikana, joina toimin puolueen puheenjohtajana, ei mieleeni edes tullut, että yrityksiltä tai instituutioilta olisi pyydetty rahaa puolueelle. En myöskään usko, että rahojen saaminen olisi edes antanut erityisen hyviä tuloksia. Kielteisen päätöksen aiheuttamalla pettymyksellä olisi ollut negatiivinen vaikutus yleiseen mielialaan, ja ne muutamat positiiviset päätökset, joita olisi saatu, olisivat saattaneet synnyttää tiettyä kiitollisuudenvelkaa.

Vaalikampanjat rahoitimme säästetyillä varoilla, ja ehdokkaat pyrkivät lisäämään kassavaroja kampanjatuotteita myymällä. Näiden tuotteiden hinta alitti miltei poikkeuksetta tuotteen tavanomaisen markkinahinnan. Myyntikustannukset olivat lähellä nollaa, ja kun tuotteiden ostohinta oli edullinen, tuli vaalikassaan aina hiukan rahaa.

Tänään tuntuu hyvältä olla täysin ulkopuolella kaikesta siitä negatiivisesta, jota on tullut esille, kun on tutkittu puolueiden saamaa taloudellista tukea.