Tehtävä EU:ssa sai lähtölaukauksen

Maanantai 8.6.2009 - Päivi Räsänen

Odotukseni olivat korkealla europarlamenttien vaali-iltana, mutta tulos ylitti nekin. Vaaliliiton voitto oli selkeä ja tunnelma puolueemme vaalivalvojaisissa aivan huikea. Päällimmäinen tunne on syvä kiitollisuus sitoutuneelle kampanjaväelle, ehdokkaillemme, tukijoille ja ennen muuta Hänelle, jolle kunnia kuuluu kaikessa – niin voitoissa kuin tappioissa.

Hyvä lopputulos oli kolmen tekijän summa: onnistunut vaaliliitto, innostava kampanja ja loistava kärkiehdokkaamme. Suomi saa Sari Essayahista osaavan, tehokkaan ja sisukkaan edustajan Euroopan parlamenttiin. Paikka on puolueellemme tärkeä, saamme päätöksentekoon uuden, tiiviin kansainvälisen ulottuvuuden. Europarlamentin vaikutusvallan kasvaessa pystymme entistä paremmin vaikuttamaan lainsäädännön valmisteluun – samoja direktiivejä käsitellään sekä Suomen eduskunnassa että Euroopan parlamentissa. Pääsemme myös paremmin verkostoitumaan sen poliittisen eurooppalaisen rintaman kanssa, joka taistelee kristillisten arvojen puolesta.

Yhdeksän muuta ehdokastamme ansaitsevat puolueväen syvän kiitoksen. Jokainen ehdokas hoiti tehtävänsä kunnialla ja keräsi puolueelle kannatusta ja luottamusta.

Suomalainen vaalitulos oli myös voitto perinteisille kristillisille arvoille. Puoluekenttää on perinteisesti jaoteltu oikeiston ja vasemmiston erottelulla, mutta uudelle sukupolvelle tämä retoriikka käy yhä vieraammaksi. Vasemmistolaisuus ei näyttäydy houkuttelevana vaihtoehtona istuvaan hallitukseen tyytymättömille. Sen sijaan poliittisen kentän jakolinjaksi on noussut yhä vahvemmin suhde arvoliberalismiin. Tämä jakaa sisältä kaikkia suuria puolueita, vaikka niiden johtajat liputtavat liberaalien arvojen puolesta. Kristillisdemokraatit ja koko vaaliliittorintamamme sai tukea kansalaisilta, jotka ovat kyllästyneitä elämää kantavien arvojen rapauttamiseen.

Sin City tarvitsee kristillisdemokraatteja

Perjantai 29.5.2009 - Päivi Räsänen

Puolueemme vaalijuliste on herättänyt ansaittua huomiota. Elokuvamainoksen muotoon tehdyn julisteen ideana on konkretisoida, miten Tehtävä EU:ssa odottaa tekijäänsä. Kristillisdemokraattisten arvojen suomalaista puolustajaa tarvitaan Brysselissä kipeämminkin kuin koskaan. Henkinen pahoinvointi, arvojen kaaos, päihdeongelmat ja perheiden kriisit eivät rajoitu Suomeen, vaan koko läntinen postmoderni maailma kärsii elämää kantavien arvojen murtumisesta.

Julisteen innoittajana ollut ”Sin City” on yhteiskuntakriittinen kuvaus maailmasta, jossa yhteiskunnallisten instituutioiden merkitys on pienentynyt ja luonnolliset sosiaaliset hajonneet. Korruptoituneet vallanpitäjät riistävät pientä ihmistä, rikollisuus ja naiskauppa rehottavat.  

Euroopan Unionin ongelmia ovat vallan keskittyminen, byrokratisoituminen ja korruptio. Talouden epävakaus, työttömyys ja perheiden pahoinvointi ovat lisääntyneet. Tehtävämme EU:ssa on kestävien arvojen, perheiden ja instituutioiden jälleenrakentaminen, työn ja hyvinvoinnin luominen sekä unionin epäkohtiin puuttuminen rankalla kädellä. 

Sin City –elokuvan maailma on todellakin ronskia fantasiaa, mutta valintamme oli aivan tietoinen. Maailmassa on paljon epäkohtia ja raakuutta, minkä vuoksi Kristillisdemokraatteja tarvitaan toivon tuojina ja kestävien arvojen rakentajana.

Leikataan ja höylätään

Tiistai 12.5.2009 - Teija Arvidsson

Eilinen valtuuston kokous jätti surullisen olon. Miksi ei opita mitään edellisestä lamasta? Miksi ei yhteisestä tavoitteesta huolimatta kuitenkaan olla valmiita satsaamaan lapsiin ja nuoriin? Miksi kauniit puheet loppuvat siihen, kun pitää painaa äänestysnappia…?

Tuntuu irvokkaalta kuulla, että tämä lama antaa meille fantastisen mahdollisuuden rakenteellisiin uudistuksiin. Onko luokkakokojen kasvattaminen, lasten psykososiaalisesta tuesta tinkiminen  tai kyläkoulujen lakkauttaminen fantastista?

Ymmärrän toki kaupungin vakavan taloustilanteen ja kasvavan kuilun tulojen ja menojen välillä. Silti pelkään, että nyt tehdään miljoonan säästöjä, jotka muuttuvat kymmenen miljoonan kustannukseksi tulevaisuudessa. Emme saa kerätä lapsillemme velkataakkaa, mutta emme myöskään kuormaa kasvavista sosiaalimenoista.

En käsitä sitä, ettei nyt saisi puhua priorisoinnista. Ellei nyt, niin koska sitten? Minun mielestäni nämä säästötalkoot olisi pitänyt aloittaa juuri toisinpäin: ensin valtuusto olisi päättänyt priorisointijärjestyksestä, sitten eri lautakunnilta vaadittavista säästöprosenteista ja sen jälkeen olisi pantu lautakunnat laatimaan leikkauslistoja.

Kuka päätti leikkausprosentin ja sen, että kaikilta lautakunnilta vaaditaan yhtä suuret säästöt? Eikö juuri tästä asiasta päättäminen olisi ollut valtuuston tehtävä?

Koulufoorumin satoa

Tiistai 7.4.2009 klo 22:54 - Teija Arvidsson

Olin eilen Hämeenlinnan OAY:n järjestämässä Koulufoorumissa. Aiheena oli koulutuksen tulevaisuus Hämeenlinnassa. Paneelissa oli mukana edustajat joka puolueesta. Iltaa juonsi TV2:n toimittaja Maarit Tastula.

Tein Koulufoorumia varten kyselyn Hämeenlinnan ala- ja yläkoulujen rehtoreille. Kysyin muun muassa, mitkä ovat koulujen suurimmat ongelmat. Vastaajien ylivoimainen enemmistö koki polttavimmaksi ongelmaksi suuret luokka- ja ryhmäkoot. Huolta kannettiin myös riittämättömistä erityis- ja tukiopetuksen resursseista.

Maarit Tastula kyseli oikeutetusti, miksi Hämeenlinnan koulut komeilevat valtakunnallisesti lähes suurimmilla oppilasryhmillä. Miksi opetukseen on satsattu niin niukasti, vaikka kaupungin talous on viime vuoteen asti ollut ylijäämäinen? Miksi koulutuksen laadun parantamiseen tarkoitetut rahat on käytetty ihan muuhun?  Miksi on investoitu rakennuksiin, mutta ei lapsiin?

Paneelissa nostatettiin käsiä useaan otteeseen. Kysyttiin, kuka on valmis korottamaan veroprosenttia, jos kerätyt varat käytetään koulupalveluiden parantamiseen. Yksikään käsi salissa ei tainnut jäädä alas. Samoin kysyttiin, kuka on valmis satsaamaan oppilashuoltoon. Jälleen yhtä liikuttava yksimielisyys.

Toivon todella, että tämä yksimielisyys jatkuu, kun päätetään tulevista budjeteista. Olen sitä mieltä, että lasten ja nuorten lautakunnan määrärahoista ei ole varaa leikata. Lainaan tähän loppuun kahden rehtorin kommentit:

” Ymmärrämme säästötarpeet, mutta lapsista ei voi säästää. Lapset voivat huonosti ja se näkyy koulussa. Ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö säästäisi kaupungin varoja, näkyisi koulussa lasten hyvinvointina ja säästäisi myös koulupuolen resurssia.”

”Milloin tulee oikeasti se luvattu ja odotettu lasten vuosi?  Jos kysyisimme isiltä ja äideiltä, mikä on heille tärkeintä elämässä, vastaus olisi lapset. Milloin kaupunkimme vastaa samalla tavalla?  Lapsiin satsaus on sijoitus tulevaisuuteen.”

Kierteessä kohti sukupuolineutraalia avioliittoa

Torstai 2.4.2009 - Päivi Räsänen

Olen ylpeä Ruotsin kristillisdemokraateista. Sisarpuolueemme jäi ainoana koko ruotsalaisessa puoluekentässä puolustamaan miehen ja naisen välistä avioliittoa. Vaikka taistelussa joskus häviää, silläkin on arvoa, että loppuun saakka, vastoin valtavirtaa rohkenee puolustaa totuutta. Ruotsin valtiopäivät hyväksyivät suurella enemmistöllä sukupuolineutraalin avioliiton. Tätä päämäärää kohti on edetty askel askeleelta - Suomen seuratessa perässä.

Ruotsin esimerkki osoittaa sen, että ns. seksuaalista ”tasa-arvoa” edistävät tahot eivät ole tyytyväisiä ennen kuin viimeinenkin toisinajattelija on vaiennettu. Ruotsalaisen seksuaalivalistusjärjestön edustaja tervehti muutosta ilolla, mutta kritisoi pappien mahdollisuutta kieltäytyä vihkimisestä. Hänen mukaansa mahdollisuus syrjintään pysyy näin ollen laissa kirjoitettuna.

Ruotsin kirkossa jokaisen seurakunnan on jatkossa tarjottava kaikille pariskunnille mahdollisuus avioitumiseen, mutta papeille on luvattu oikeus kieltäytyä vihkimästä homoparia. Voi kuvitella, että seuraava tavoite on poistaa tämäkin omantunnon vapaus. Julistetaanko Raamatun homoseksuaalisuutta käsittelevät tekstit pannaan?

Suomen eduskunta päättää piakkoin hallituksen esityksestä samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta. Tämä on yksi askel kohti sukupuolineutraalia avioliittoa. Siinä äitiys ja isyys korvataan sukupuolineutraalilla vanhemmuudella: lapsella voisi olla yhtä aikaa kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. Kuitenkin lapsen asema voitaisiin yhtä hyvin turvata niin, että oman vanhemman kumppani toimisi laillisena huoltajana.

Miksi äidin naiskumppanista pitää tehdä ”äiti”? Toivon, että eduskunta ymmärtäisi pysäyttää kierteen.

Isien teot

Torstai 12.3.2009 - Sari Palm

Vaali-into kasvaa

Lauantai 7.2.2009 - Päivi Räsänen

Tänään pidimme puoluehallituksen puhelinkokouksen. Käsiteltäviä asioita oli vain yksi. Päätimme yksimielisesti solmia teknisen vaaliliiton Perussuomalaisten kanssa Euroopan parlamenttivaaleissa. Kannatuslukujen valossa tällä vaaliliitolla on täysi mahdollisuus tavoitella kahta parlamentaarikkopaikkaa.

Päätös mullistaa aiemmat asetelmat. Korkean äänikynnyksen vuoksi omalla listalla ehdokkaan läpimeno olisi ollut varsin epävarmaa ja silloin puolueellemme annetut äänet olisivat menneet tasaisesti muiden puolueiden hyväksi. Siksi etsimme aktiivisesti vaaliliittoyhteistyötä muiden vastaavassa asemassa olevien puolueiden kanssa. Rkp halusi mennä omalla listalla, vaikka sen kannatus on selvästi äänikynnyksen alapuolella.

Nyt solmittu tekninen vaaliliitto tuo intoa ja uskottavuutta vaalityöhömme. Nämä vaalit eivät ole meille välivaalit, vaan tavoittelemme vakavasti omaa edustajaa puolustamaan kristillisdemokraattisia arvoja Euroopan parlamenttiin.

Elvytystä

Perjantai 30.1.2009 klo 18:47 - Teija Arvidsson

Tänään hallitus on päättänyt yli 400 miljoonan euron elvytyspaketista. On hieno juttu, että vihdoin toteutetaan niitä uudistuksia, joita KD on ajanut jo vuosia! Lapsilisät, alimmat päivärahat, kotihoidontuki sekä yksityisen hoidon tuki tullaan sitomaan indeksiin. Uudistukset astuvat voimaan vasta 1.3.2011, mutta hyvä niinkin.

Lisärahaa on luvassa myös homekoulujen ja rakennusten kunnostamiseen. Sillä saralla tarvetta olisi vaikka kuinka paljon, mutta jostain on aloitettava. Toivottavasti tästä lisäresurssista liikenee jotain myös Hämeenlinnan kouluille. Korjaustarvetta piisaa.

Saa nähdä, ovatko nämä elvytyskeinot riittäviä ja mitä vielä on edessä. Minä opettajana kannan tietysti huolta perheiden selviämisestä. Vanhempien ongelmat ja huolet kun heijastuvat välittömästi lapsiin.

Jospa taloustaantuma toisaalta herättäisi meidät huomaamaan, ettei kaikkea voi mitata rahassa. Arvokkaimmat asiat ovat edelleen ilmaisia. Parhaat elvytyskeinotkaan eivät edellytä lainanottoa.  Rakkaus, välittäminen, hyväksyminen ja rohkaisu eivät maksa mitään, mutta niiden avulla saa elvytettyä tärkeintä pääomaa, ihmisen sielua ja mieltä.

Perheverotusmalli auttaisi pienten lasten vanhempia

Perjantai 2.1.2009 - Marjo Loponen

Polvet notkistuvat kulutusjumalalle

Keskiviikko 10.12.2008 - Päivi Räsänen

Uusimmassa Luonnonsuojelija-lehdessä (6/2008) päätoimittaja Matti Nieminen ottaa kantaa taisteluun sunnuntaista: "Kulttuurinen kriisimme ja kestämättömät kulutustottumukset ovat ilmastonmuutoksenkin takana. Sunnuntain avaaminen kaupankäynnille on osa tätä kulttuurinmuutosta." Arkkipiispa Jukka Paarman mukaan perheiden yhteistä aikaa ostetaan nyt rahalla. Kotimaa-lehdessä hän luonnehtii sunnuntaisen aukiolon "polvien notkistamisena kulutusjumalalle". "Valtaväestölle tekisi hyvää rauhoittua ja hiljentyä, eikä aina mennä jonnekin. Kauppa luo tarpeita, joita ei itse asiassa ole" toteaa puolestaan lääkärikunnan "vanhin", arkkiatri Risto Pelkonen. 

Lääkäriliiton puheenjohtaja, dosentti Olli Meretoja kirjoittaa uudessa Yksityislääkärilehdessä: "Meille tavallisille kansalaisille on eduksi säilyttää viikossa seitsenpäiväinen rytmi, joka kulminoituu sunnuntain lepopäivässä. Vain näin säilytämme ajan ja kalenterin hallinnan kaikille yhteisenä ja voimme jaksottaa työmme ja vapaa-aikamme palvelemaan sekä työnantajaa että itseämme ja lähipiiriämme mahdollisimman ehyesti. Vaikka onkin houkuttelevaa mennä kauppaan sunnuntaina, niin ehkä tärkeämpää on miettiä ihmismielelle niin tärkeän viikon todellisen yhteisen vapaapäivän merkitystä". 

Suomeen on yritetty tuoda kampanjaa, jossa yhtenä päivänä vuodessa hillitään kulutusta. Löytyisikö kuluttajilta yhteisrintamaa, jossa sunnuntait merkittäisiin leimalla "Älä osta mitään!"?

Miksi tekniseen vaaliliittoon?

Torstai 13.11.2008 klo 19:02 - Teija Arvidsson

Ehkä on syytä kirjoittaa ja kertoa,  miksi päädyimme tekniseen vaaliliittoon perussuomalaisten kanssa.

Pian vaalien jälkeen saimme lukea Hämeen Sanomista, että 13-jäsenisten lautakuntien ja kaupunginhallituksen luottamuspaikat on tarkoitus jakaa siten, että Kokoomus saa 5, SDP 5, Keskusta 2 ja Vihreät 1 paikan. Olimme hämmästyneitä ja närkästyneitä. Miten ihmeessä voidaan sivuuttaa pienpuolueet ja meidän vaalivoitto…?

Puolueiden yhteisissä neuvotteluissa KD:n edustajat toivat hyvin selkeästi esille sen tosiasian, että tämä d´Hondtin suhteellisen kaavan mukainen jako ei kunnioita ollenkaan vaalien tulosta. Siinä isot puolueet saavat vaalien tulosta suuremman paikkamäärän ja pienet ovat selkeitä häviäjiä. Esitimme vaihtoehtoisia malleja luottamuspaikkojen laskemiseksi, mutta niitä ei otettu huomioon.

Pienille puolueille luvattiin ainoastaan se, että kaikki valtuutetut saavat lautakuntapaikan. Näin KD:lle olisi tullut vain kolme lautakuntapaikkaa, vaikka meillä vaalien tuloksen mukaan olisi oikeus 5-6 paikkaan. Hallituspaikasta ei ollut puhettakaan.

Viime viikolla Perussuomalaiset ottivat meihin yhteyttä ja ehdottivat yhteistyötä. Laskimme, että solmimalla teknisen vaaliliiton heidän kanssaan saamme jäsenyyden kaikkiin lautakuntiin sekä kaupunginhallitukseen. Tekninen vaaliliitto turvaisi meille oikeudenmukaisen määrän luottamuspaikkoja, mutta ei sitoisi puolueita sen enempään yhteistyöhön.

Niinpä päädyimme yhteiseen sopimukseen ja ilmoitimme siitä sunnuntaina myös muiden puolueiden neuvottelijoille. Mielestämme oli  reilua informoida toisia mahdollisimman aikaisin, ennen kuin ne ehtisivät tekemään omia nimityksiään, jotka ehkä jouduttaisiin muuttamaan.

Hämeen Sanomien mielipidepalstalla on tänään käyty vilkasta keskustelua aiheesta. Kommentit ovat enimmäkseen olleet hyvin rohkaisevia ja pieniä puolueita tukevia. Pienten puolueiden äänestäjilläkin on oikeus saada äänensä kuuluville tässä kaupungissa!

Arvostamme edelleen rakentavaa yhteistyötä kaikkien puolueiden kanssa. Yksinään ei kukaan voi saada mitään aikaan. Joskus täytyy kuitenkin uskaltaa nostaa epäkohta esille ja toimia!

Valtuustopuheenvuoro

Maanantai 3.11.2008 klo 22:42 - Soili Hakala

Talouden ja toiminnan seurantaraportista

Vaikka raportti on meille vain tiedoksi, puutun joihinkin sen yksityiskohtiin ajatellen, että näitäkin kipupisteitä voitaisiin ottaa huomioon talousarviossa.

Talouden kehityksessä on hyvää se, että verotulot ovat kasvaneet hieman arvioitua enemmän, samoin valtionosuudet. Valitettavasti myös menot ovat kasvaneet niin, että tällä vauhdilla arvioidaan tehtävän 4 miljoonan euron alijäämä tilinpäätöksessä. 10,6 prosentin käyttömenojen kasvulla ei voi muuta odottaakaan.

Myös sijoitusten tuotto on ollut arvioitua vähäisempää. Talouden laskusuhdanne on nyt maassa tosiasia, joten lihavien vuosien jälkeen on opeteltava uusi toimintakulttuuri: raha ei enää ratkaise vaan on tehtävä niitä rakenteellisia uudistuksia, joita kuntauudistuksen myötä ollaan jo toteuttamassakin.

Muutama sana toimialoista.
 
Mitä pitäisi ajatella siitä, kun kaikkien tietolähteiden mukaan mielenterveysongelmat maassamme lisääntyvät, mutta sairaanhoitopiirin tarjoamista  psykiatrian palveluista hoitopäivien ja hoitojaksojen osalta on parinkymmenen prosentin vähennys?  Ei kai vain palveluja ole heikennetty niiltä, jotka vähiten pystyvät puolustamaan etujaan? Sivulla 12 todetaankin, että päihde- ja mielenterveyspalvelut asettavat jatkuvasti haasteita palvelujärjestelmälle.

Väitänkin, että kunnat ovat pitkälti laiminlyöneet myös päihderiippuvaisten hoitoa. Katsotaanpa vaikka Hämeenlinnan päihdehuollon määrärahoja, jotka eivät ole nousseet samassa tahdissa kuin ongelmaisten määrä räjähdysmäisesti lisääntyy. Toivottavasti edellä mainitut haasteet otetaan talousarvioneuvotteluissa  paremmin huomioon.

Hyviä uutisia kuuluu edelleen terveyskeskuksesta, jossa kaiken aikaa tehdään kehittämistyötä ottamalla käyttöön uusi toimintamalli. Raha ei aina ratkaise työn tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta, vaan tarvitaan myös ennakkoluulotonta rakenteiden uudistamista ja toisin tekemistä, kuten edellä jo mainitsin.

Yhtä hyvin ei mene erikoissairaanhoidossa. Kertyneitä alijäämiä on 8 miljoonaa euroa, jotka rasittavat tulevien vuosien taloutta. Kehittämistyö on sairaalanmäelläkin tarpeen. Oli jo aika esim. ottaa sähköinen potilastietojärjestelmä käyttöön näin teknologian kärkimaassa. Asetettu tulevaisuustyöryhmä ja uusi terveydenhuoltolaki edellyttävät varmasti uusia avauksia myös erikoissairaanhoidolta.

Koulutuksen puolella on hyvä tavoite, että pyritään varmistamaan peruskoulun päättäneiden sijoittuminen jatko-opintoihin. Koulutuskekus Tavastia onkin hakenut valtiolta rahoitusta ammatilliseen koulutukseen valmistavaan opetukseen, mikä tarkoittanee jonkinlaista pajakoulua.

Mutta mihin on unohtunut kymppiluokka?  Olen vuosia puhunut sen tarpeellisuudesta. Opetin aikoinaan samana vuonna kahta kymppiluokkaa ja oli hieno nähdä, kuinka tuon vuoden aikana murrosikäiset nuoret kasvoivat ja kypsyivät. Useimmat paransivat myös numeroitaan, jotkut menivät lukioon ja kirjoittivat ylioppilaaksi. Monet  pojat alisuoriutuvat peruskoulussa ja jättävät opintonsa kesken myös ammattioppilaitoksessa ja ovat näin syrjäytymisen tiellä. Jopa 7 % tällä hetkellä keskeyttää opintonsa.

Paljon on vielä peruspalveluissa parannettavaa. On varmasti aika rahan vähetessä priorisoida asioita ja käyttää rahaa sellaisiin asioihin, jotka ovat kunnan perustehtäviä.

Järkipuhetta verokeskusteluun

Perjantai 31.10.2008 - Päivi Räsänen

Olen kirjoittanut vastoin aiempia tapojani blogia harvakseltaan – tarkoitus on palata päivittäiseen kirjoittamiseen aloitettuani täysipäiväisen työn sairauslomani päätyttyä. Kunnallisvaaleissa menimme askeleen eteenpäin – pieni voitto viime kerran vaaleihin nähden oli kovassa kilpailutilanteessa saavutus, johon voi olla tyytyväinen. Matkimatta Jutta Urpilaista haluan vielä kiittää kaikkia ehdokkaita, tukijoitamme ja äänestäjiä!

Puhemies Sauli Niinistö on tällä viikolla yrittänyt puhua järkeä hallitukselle. Niinistö vaati arvioimaan ensi vuodelle aiottuja tuloverokevennyksiä uudestaan. Perustelut olivat johdonmukaiset. Tuloveroalennus ei ole paras talouden elvyttäjä. Veronkevennysten dynaaminen, elvyttävä vaikutus on 25–30 prosenttia veronkevennysten määrästä, mutta voidaan puhemiehen sanoin kysyä, toimiiko dynamiikka tämänkään vertaa nykyisessä taloustilanteessa.

Niinistö myös ehdotti verokevennysten kohdentamista toisin nostamalla esiin lapsiperheet kohderyhmänä. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa toimitaan juuri näin – me suuntaisimme verokevennysvaran lapsivähennyksiin, joiden kautta ostovoima suuntautuisi tehokkaimmin kotimaiseen kulutukseen. Lisäksi hyvinvointipalveluihin, ennen muuta kansanterveyteen panostaminen tulee ymmärtää elvyttävänä investointina. Palvelujen kautta raha kiertää tehokkaasti kotimaiseen kulutukseen ja samalla saadaan terveys- ja hyvinvointihyötyjä tulevaisuuteen.

Oikeus ja kohtuus voitti

Tiistai 21.10.2008 klo 22:23 - Soili Hakala

Kaupunginhallitus velvoitti alkukesästä eri toimialoja etsimään säästöjä yhä paisuvien käyttömenojen supistamiseksi. Perusturvalautakunnalla tämä säästötavoite oli 1,5 miljoonaa euroa. Yli 60 miljoonan euron budjetistaan perusturva näki hyväksi supistaa omaishoidontuen määrää niin, ettei uusia tukipäätöksiä enää tehty, vaan maksatus katkaistiin uusilta asiakkailta.

Kun tuli tietoon, että uusille hakijoille myytiin ei oota, asia nostettiin uudelleen käsittelyyn. Eihän ole mahdollista, että osa tuenhakijoista olisi jäänyt ilman apua. Kaupunginhallitus palautti asian perusturvalautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi sillä seurauksella, että tukea jälleen maksetaan.

Omaishoidontuki on perusturvan budjetissa pieni mutta tärkeä menoerä, joskin riittämätön tuki sen saajalle. Omaishoitajat tekevät raskasta ja pyyteetöntä työtä voimavarojensa äärirajoilla. Usein käy niin, että ikääntynyt hoitaja katkeaa itse  ennen hoidettavaansa. Silloin viimeistään on yhteiskunnan tultava hätiin ja tarjottava paljon kalliimpia hoitokeinoja omaisen auttamiseksi.

Valtakunnallisesti ajatellen omaishoidontuki pitäisi siirtää Kelan maksettavaksi, jolloin maksatus ei olisi sattumanvaraista eikä epätasa-arvoista.

Kun lapsilla on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, ihanne olisi, että myös vanhuksilla olisi lakisääteinen oikeus hoivaan ja huolenpitoon.

Se on selvää, ettei ketään tässä ”hyvinvointiyhteiskunnassa” saa jättää hoitamatta. Sivistysvaltiossa pidetään huolta erityisesti sen heikoimmista jäsenistä.

Köyhät keskuudessamme

Sunnuntai 19.10.2008 klo 16:25 - Soili Hakala

Torikeskusteluissa äänestäjien kanssa on päällimmäiseksi aiheeksi noussut vanhusväestön huono-osaisuus, suoranainen köyhyys.

Viime vuosina Suomen kansa on jakaantunut räikeästi kahtia: rikkaisiin ja köyhiin. Eipä uskoisi, että näin on päässyt käymään, kun entiset ja nykyiset hallituspuolueet mainostavat olevansa kuntavaaleissa ”köyhien asialla”. Uskokoon, ken tahtoo!

Eläkeläisiä on näistä köyhistä 30 prosenttia. Lamavuosina Esko Ahon hallituksen aikana otettiin käyttöön ns. taitettu indeksi, jonka mukaan eläkkeiden nousuun vaikuttaa 20 prosenttia palkkataso ja 80 prosenttia hintataso. Kun 1990-luvun laman jälkeen palkat ovat nousseet 50 prosenttia,  voi helposti todeta eläkkeiden jälkeenjääneisyyden em. laskentatavalla. Yleensäkin pienten tulojen kasvu tällä aikavälillä on lähellä nollaa (HeSa 19.11.)

Kuntavaaleilla emme voi vaikuttaa taitetun indeksin korjaamiseen, se kuuluu valtiovallan toimenpiteisiin. Jos kuntapoliitikot aidosti ovat vanhusten ja eläkeläisten asialla, heidän tulisi vaikuttaa puolueidensa kansanedustajiin niin, että asia lopulta korjattaisiin.

On häpeällistä, että ns. hyvinvointivaltiossamme eläkeläisten lisäksi on 40 prosenttia muita köyhiä: opiskelijoita ja työttömiä. Mitähän tapahtuu sitten, kun taantuma toden teolla iskee?
Nyt jo ruokajonot pitenevät ja talvitakkeja kuulutetaan kerättäväksi köyhille kylmää vastaan.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander toteaa Helsingin Sanomien asiaa koskevassa artikkelissa näin: ”Mikään mittari ei olisi heilahtanut, vaikka vuodessa olisi käytetty puoli miljardia enemmän rahaa sosiaalietuuksiin.” Miksi ei käytetty, hyvät köyhien asianajajat hallituspuolueista?

Vaalitorilla

Lauantai 11.10.2008 klo 17:31 - Teija Arvidsson

Tänään olimme Hämeenlinnan torilla kahvia tarjoamassa ja esitteitä jakamassa.  On antoisaa ja mielenkiintoista olla torilla ja tavata ihmisiä, niin tuttuja kuin tuntemattomia.  Tuore pulla ja kupillinen kuumaa kahvia pysäyttää ihmiset kummasti varsinkin tällaisena sateisena ja harmaana päivänä. Samalla saa vaihtaa jonkun ajatuksen ja kuunnella ihmisten murheita. Niitä tuntuu riittävän! Jollekin riittää varmaan avuksi jo se, että on edes joku, joka kuuntelee. Silti tarvitaan myös käytännön tekoja asioiden eteenpäin viemiseksi.  

Tämän päivän Hameen Sanomissa ja Kaupunkiuutisissa oli tuore gallup kuntavaalien tuloksesta Hämeenlinnassa.  Minua harmittaa tuollaiset pienellä otoksella tehdyt gallupit, joiden yhtenä tarkoituksena on ohjata äänestyskäyttäytymistä – ihmiset kun haluavat olla yleensä voittajan puolella.  En pidä oikeana sitä, että valtuustopaikkoja ollaan jakamassa jo ennen vaaleja.

No, gallupin mukaan KD:n kannatus on hyvässä nousussa. Nyt tarvitaan hyvää vaalityötä loppuun asti, että saavutamme asettamamme tavoitteen: vähintään kolme, todennäköisesti neljä, toivottavasti viisi valtuutettua! Meillä on monipuolinen ja lahjakas ehdokasjoukko, jolla on kykyä ja halua tämän kaupungin asioiden parempaan hoitamiseen. 

Ellet vielä tiedä, ketä äänestät, niin
tutustu ehdokkaisiimme! 

Kauhajoen koulusurmat

Sunnuntai 28.9.2008 klo 11:31 - Soili Hakala

Media on mässäillyt viime päivinä Kauhajoen traagisella tapahtumalla. Mielestäni asia on myös politisoitu. Siitä on tullut kuntavaalikeskustelujen aihe. Jokainen itseään kunnioittava puolue ottaa kantaa asiaan  ja on valmis (?) korjaamaan sellaiset epäkohdat, jotka näitä tapauksia tuottavat. Nyt on sopiva sauma ilmaista halukkuutensa tehdä asioita, jotka tähän asti on jätetty hoitamatta, vaikka vallassa on oltu vuosia.

Syyllisiä on etsitty joka suunnasta. Syyllistämisestä osansa saavat koulu, poliisi,  aselaki, media, internet jne. Tästä syyllisten jahtaamisesta ei ole mitään hyötyä, ellei myös parannuksia saada aikaan. Miksi Jokelan tapahtumien jälkeen esimerkiksi ei aselakia tiukennettu? Odotettiin muka, mitä EU joskus asiasta sanoo. Ruotsissa ruvettiin viivyttelemättä korjaamaan Kauhajoen opettamana aselakia, joka  on jo valmiiksi tiukempi kuin Suomessa.
Meillä on aina ihmetelty amerikkalaisten hallussa pitämää suurta asemäärää. Minulle oli yllätys, että meillä on kolmanneksi eniten aseita maailmassa väkilukuun suhteutettuna. Meillä jokainen voi omistaa niin paljon aseita kuin haluaa.

Kauhajoen massamurhaajan menneisyydestä on löydetty koulukiusaamista. Asiaa yhtään vähättelemättä voi todeta, että meistä jokaista on kiusattu, jos tarkkoja ollaan. Koulutovereiden mukaan kiusaamista ei ollut havaittavissa. Ja olisikin se ihme: kyseessähän oli 22-vuotias nuorimies, jollaisilla usein on jo perhe perustettuna ja aikuisen ihmisen velvoitteet.

No, millainenhan oli nuoren miehen lapsuus, josta aina syyllistä etsitään? Vanhemmat olivat eronneet, ja uusioperheessä oli isäpuoli ja lapsia. Oma isä asui kaukana. Poika kävi useissa eri paikoissa koulua, joten on uskottava, että tulokkaaseen aina suhtaudutaan ennakkoluuloisesti ja ”kiusataan”. Onkin sanottu, että pojalla oli sirpaleinen lapsuus. Sekään ei välttämättä vielä kasvata murhaajaa.

Armeija ei pojalta onnistunut. Hänet lähetettiin ”kasvamaan”, ja uuden yrityksen piti alkaa marraskuussa.

Saari ilmoitti harrastuksikseen väkivaltaisten elokuvien katselun ja kaljan juonnin. Hän käytti psyykelääkkeitä. Hänellä oli sarjatuliase. Hän etsi netistä ihmiskunnan vihaajien seuraa.
Olisiko ollut niin, että nämä kaikki yhdessä johtivat hirmutekoon, ilman ulkopuolisten syyllistämistä?

Tapauksen ymmärtäminen ei onnistu. Se oli mieletön teurastus, jossa murhaaja kylmäverisesti tappoi myös ystävänsä, jonka kanssa oli viettänyt paljon aikaa. Mitä tästä kaikesta voi päätellä?

Uskon, että perään huudellun yhteisöllisyyden sijaan voisi alkaa puhua lähimmäisenrakkaudesta, toisesta ja toisista välittämisestä. Me kaikki kaipaamme rakkautta, syliä, ihon kosketusta, ihmisarvomme kunnioittamista.

Oliko Matti Saari, lahjakas nuori ihminen, jäänyt vaille tätä kasvuvoimaa?

Omaishoitajan tuen verotus

Perjantai 19.9.2008 - Bjarne Kallis

Eilisen budjettikeskustelussa monessa puheenvuorossa korostettiin omaishoitajien työn merkitystä. Heidän työnsä merkitsee suurta säästöä yhteiskunnalle, kun hoitoa tarvitsevia voidaan hoitaa kotona. Omaishoitajien saama korvaus on pieni, ja sitä paitsi sitä verotetaan ankarammin kuin palkkatuloa. Tämä on selvästi epäoikeudenmukaista.

Eduskunnan kyselytunnilla esitin valtiovarainministerille yksinkertaisen kysymyksen siitä, pitääkö hän tätä oikeudenmukaisena. Ensin hän vältteli antamasta suoraa vastausta, mikä sai minut lisäkysymyksessä toistamaan kysymyksen, ja samanaikaisesti toteamaan, että selkeän vastauksen antaminen ei pitäisi olla vaikeaa. Valtiovarainministeri tunnusti, että se ei voi olla oikeudenmukaista. Hyvä, että hän tunnusti sen. Nyt odotan, että epäoikeudenmukaisuudelle tehdään jotain.

Vanhusten lääkitys

Maanantai 15.9.2008 - Bjarne Kallis

Tasaisin väliajoin kysytään, annetaanko Suomessa liian paljon lääkkeitä sairaskotien vanhuksille. Sama kysymys esitetään muissa pohjoismaissa huolimatta siitä, että näiden hoitokodeissa lääkkeiden käyttö on vähäisempää kuin meillä.

Dagens Nyheter kertoi joitakin päiviä sitten siitä, kuinka bergeniläisessä sairaskodissa haluttiin tietää, mitä merkitystä psyykelääkkeillä on dementoituneelle. 55 dementoitunutta vanhusta jaettiin kahteen ryhmään. Yksi ryhmä sai oikeaa ja toinen lumelääkettä. Eivät lääkärit eivätkä potilaat tienneet, ketkä kuuluivat mihinkin ryhmään. Tutkimus osoitti, että kahden kolmasosan terveydentila pysyi muuttumattomana, vaikka lääkkeet otettiin pois.

Tutkimus johti siihen, että lääkkeiden antamista sairaskodissa kiristettiin, eikä potilaille koitunut tästä huonoja seurauksia. Se, että vanhuksilla on ollut paljon aktiviteetteja, on antanut paremman tuloksen kuin lääkkeiden antaminen, totesivat sairaskodin lääkärit.

Terveydenhuoltoseminaarin satoa

Tiistai 9.9.2008 klo 23:46 - Teija Arvidsson

Hämeenlinnan Kristillisdemokraatit järjestivät tänä iltana Wetterhoffin auditoriossa luento- ja keskustelutilaisuuden uuden Hämeenlinnan terveydenhuollosta. Olimme saaneet alustajiksi parhaat mahdolliset asiantuntijat: kansanedustaja Päivi Räsäsen, Hämeenlinnan terveyskeskusliikelaitoksen tulevan toimitusjohtajan Marina Erholan sekä Lammin-Tuuloksen kttky:n vastaavan hammaslääkärin, kehittämispäällikkö Pekka Arvion.

Tilaisuus oli antoisa ja mielenkiintoinen. Päivi Räsänen kertoi, miten lähivuosina terveydenhuolto on suurten haasteiden edessä väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heiketessä. Myös alkoholista aiheutuvat sairaudet kuormittavat yhä enemmän terveydenhuoltoa. Joka toinen terveyskeskus kärsii lääkäripulasta - niin myös Hämeenlinnan terveyskeskus. Päivi muistutti, että terveydenhuoltopalveluissa ollaan ihmisyyden perimmäisten kysymysten äärellä. Puolue esittää ensi vuodelle 400 miljoonan euron terveydenhuollon pelastusbudjettia.

Ylilääkäri Marina Erhola pohti, vahvistuuko perusterveydenhuolto Hämeenlinnan seudulla. Hän totesi, että perusterveydenhuolto, "primary care", on koko terveydenhuollon ydin. On huolestuttavaa, että vuosina 1990-2007 lääkärien määrä on lisääntynyt erikoissairaanhoidossa, mutta ei perusterveydenhuollossa. Suurimpana tarpeena nousi esiin huutava pula sairaanhoitajista sekä terveyskeskuslääkäreistä. Varsinkin psykiatriseen sairaanhoitoon tarvittaisiin monta sairaanhoitajaa lisää. Mikäli perusterveydenhuollon halutaan vahvistuvan, on tärkein edellytys riittävä, ammattitaitoinen henkilökunta!

Hammaslääketieteen tohtori Pekka Arvio on ollut mukana kehittämässä sekä Lammin-Tuuloksen että Hämeenlinnan kansanterveystyön kuntayhtymää. Hän kertoi, että uuden organisaation mahdollisuudet ovat ennen kaikkea lasten ja nuorten palveluissa, joissa raja-aitoja kaadetaan eniten. Hyvää kehitystä on tapahtunut mm. uuden jonottamattoman ajanvaraussysteemin käyttöön ottamisessa  ja työnjaon uudistuksissa. Vastuunjako eri tahojen kesken ei kuitenkaan ole vielä aivan selvää. 

Uuden Hämeenlinnan valtuustolla on edessään suuret haasteet terveyspalveluiden turvaamisessa ja kehittämisessä. Siksi olen todella iloinen, että Hämeenlinnan Kristillisdemokraattien ehdokaslistalta löytyy nyt vahvaa osaamista myös terveydenhuollon alalta. Eilen saimme joukkoomme sairaanhoitajan ja tänään hammaslääketieteen tohtorin!

Haluamme olla mukana kehittämässä uuden Hämeenlinnan terveyspalveluita niin, että laadukkaat palvelut ovat kaikkien saatavilla asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta. Jokaisella on oikeus ihmisarvoseen hoitoon ja huolenpitoon!