Olin tosi ilahtunut lukiessani Lammin Konnarin koulun tapakasvatusprojektista. Onnittelut opettajille, jotka eivät ole nostaneet käsiään pystyyn nuorten huonoihin tapoihin törmätessään. Käytöksen alkeiden opettaminen olisi kotien asia ja vanhempien vastuulla, mutta kun tarvetta ohjaukseen tuntuu olevan, on hienoa, että edes joku välittää.
Puhutaan EU:sta ja globaaleista työpaikoista sekä kielitaidon merkityksestä, mutta mitä hyötyä niistä on, jos ei tiedä miten puhua ja käyttäytyä? On lasten ja nuorten etu, että heitä ohjataan muiden huomioon ottamiseen ja kauniiseen käytökseen. Kunpa me vanhemmat osaisimme näyttää heille esimerkkiä! Toinen toisemme kunnioittaminen tekisi meidän kaikkien elämästä monin verroin parempaa. Emmehän ole täällä yksin, vaikka individualismista puhutankin aikamme ilmiönä.
Katselen aika vähän television viihdeohjelmia. Ne eivät useinkaan viihdytä, vaan saavat ennemminkin pahalle mielelle. Miksi älykäs ja hyväntahtoinen huumori korvataan niin usein kirosanojen viljelyllä ja toisille nauramisella? Ohjelmissa törmää jatkuvasti rivoon kielenkäyttöön ja sellaiseen inhorealismiin, jonka katseluun itse ei viitsi vapaa-aikaansa tuhlata.
Viihdeohjelmia esitetään yleensä parhaaseen katseluaikaan, jolloin perheen lapset eivät vielä ole unten mailla. Ei ole ihme, että lasten imupaperimaisen herkkään mieleen jää käytösmalleja, joita he eivät itse aina osaa pitää edes sopimattomina, kun moinen kielenkäyttö ja käyttäytyminen on jo aivan tavanomaista tiedotusvälineissäkin.
Hyvät opettajat ja vanhemmat, työsarkaa riittää lasten ja nuorten kasvatuksessa. Heissä on tulevaisuutemme. Heitä pitää rakastaa ja kunnioittaa ainutkertaisina yksilöinä, mutta asettaa myös tarvittaessa rajoja. Hyvät tavat kannattavat!
