Kokoomuksen ja keskustan ministerit haluavat ”vapauttaa” sunnuntain kaupankäynnille. Minunkin mielestäni nykyjärjestelmä on sekava, mutta miksi selkeytys hoidetaan hävittämällä viikkorytmi tyystin? Viikkorytmiä on sanottu erääksi ihmiskunnan merkittävimmistä kulttuurisaavutuksista. Arjen ja pyhän rytmi muodostaa perustan yhteisön toiminnalle. Työ, perhe-elämä ja sosiaaliset suhteet rytmittyvät viikkorytmin mukaan.

Luther on katekismuksessa viisaasti linjannut, että lepopäivänä tehdään ne työt, mitä "kristillinen rakkaus ja välttämätön tarve vaatii". Lääkäreitä, sairaanhoitajia ja poliiseja tarvitaan sunnuntaisinkin turvaamaan kansalaisille kaikkina viikon päivinä välttämättömät palvelut. Kauppojen laaja aukiolo sunnuntaisin ei sen sijaan ole kuluttajien kannalta välttämätöntä.

Ostokset on mahdollista suorittaa arkipäivinä. Kaupan aukioloajat ovat jo nyt varsin väljät verrattuna erilaisten virastojen palveluaikoihin. Kuluttajat saavat tarvitsemansa elintarvikkeet myymälöistä arki-iltaisin jopa klo 21 ja lauantaisin klo 18 saakka.

Yhteiskunnan järjestyksen kannalta on mielekästä, että kansalaisten lepopäivät eivät osu minne tahansa, vaan että niin perheen päivähoitoikäisillä sekä koululaisilla kuin vanhemmillakin on pääsääntöisesti sama lepopäivä.  Mitä enemmän työtä siirretään sunnuntaille, sitä vähemmän perheille tarjoutuu mahdollisuuksia yhteisen vapaapäivän viettoon. Voisiko osa henkisestä pahoinvoinnista ja uupumuksesta olla yhteydessä siihen, että yhteisömme on pala palalta menettämässä yhteisöllistä työn ja levon rytmiä – kollektiivista lepopäivää, joka auttaa myös yksilöä irrottautumaan työstä ja suorittamisesta?