Kun entinen opetusministeri Sari Sarkomaa teki ratkaisunsa ennen joulua ja valitsi perheen ykkösteemaksi työn ja perheen yhteensovittamisen tiellä ja jätti ministeriön, nostin näkymätöntä hattuani, ja nostan edelleen. Hän oli aktiivinen opetusministeri, mutta perheen etu menee kaiken edelle. Valinnastaan hän sai paljon positiivista julkisuutta.
Vihreä kansanedustaja Ville Niinistö oli jokunen viikko sitten valokeilassa, kun julkinen odotus kohdistui hänen osallistumiseensa puolueen puheenjohtajakisaan. Hän valitsi perheen. Iso +.
Viimeinen huomioitu isä on MTK:n luopuva puheenjohtaja Michael Hornborg, joka on ilmoittanut keskittyvänsä eräänä kärkiteemana jatkossa perheeseen.
Kaikki kolme ovat upeita “julkisuusmannekiineja” sille, miten perheen ja työn yhteensovittaminen vaatii myös valintoja. On ihan oikein, että huomaamme sen, miten johtotehtävät vievät paljon voimavaroja ja huomiota, myös perheeltä. Isien ja äitien valinnat perheen aktiivivaiheen aikana vaikuttavat tulevaan polveen merkittävästi.
Kun eilen illalla soittelin kotiin työmaalta ennen kymmenen uutisia, kuulin kahden lapseni olevan sairaana. Ensimmäinen kommenttini oli “olisinpa siellä”. Tähän mieheni, lasten isä, totesi jotenkin tähän tapaan “kyllä tämä täällä hoituu, ole rauhassa”. Ei pelkästään julkisten isien valinnat ja teot ole merkityksellisiä lasten ja nuorten hyvinvoinnille. Julkisivujen takana kantaa vastuuta monet isät ja äidit, he, jotka mahdollistavat perheen toisen vanhemman toimimisen työssä, joka vie välillä pois perheen luota ja kiinnittävät ajatukset toisaalle.
Kaikki isien ja äitien valinnat eivät näy julkisuudessa, mutta jokaisella kotona läsnäolevalla isällä ja äidillä on ratkaiseva merkitys tyttöjen ja poikien aikuiseksi kasvamisen tiellä.