Leikataan ja höylätäänTiistai 12.5.2009 - Teija Arvidsson Eilinen valtuuston kokous jätti surullisen olon. Miksi ei opita mitään edellisestä lamasta? Miksi ei yhteisestä tavoitteesta huolimatta kuitenkaan olla valmiita satsaamaan lapsiin ja nuoriin? Miksi kauniit puheet loppuvat siihen, kun pitää painaa äänestysnappia…?
Tuntuu irvokkaalta kuulla, että tämä lama antaa meille fantastisen mahdollisuuden rakenteellisiin uudistuksiin. Onko luokkakokojen kasvattaminen, lasten psykososiaalisesta tuesta tinkiminen tai kyläkoulujen lakkauttaminen fantastista? Ymmärrän toki kaupungin vakavan taloustilanteen ja kasvavan kuilun tulojen ja menojen välillä. Silti pelkään, että nyt tehdään miljoonan säästöjä, jotka muuttuvat kymmenen miljoonan kustannukseksi tulevaisuudessa. Emme saa kerätä lapsillemme velkataakkaa, mutta emme myöskään kuormaa kasvavista sosiaalimenoista. En käsitä sitä, ettei nyt saisi puhua priorisoinnista. Ellei nyt, niin koska sitten? Minun mielestäni nämä säästötalkoot olisi pitänyt aloittaa juuri toisinpäin: ensin valtuusto olisi päättänyt priorisointijärjestyksestä, sitten eri lautakunnilta vaadittavista säästöprosenteista ja sen jälkeen olisi pantu lautakunnat laatimaan leikkauslistoja. Kuka päätti leikkausprosentin ja sen, että kaikilta lautakunnilta vaaditaan yhtä suuret säästöt? Eikö juuri tästä asiasta päättäminen olisi ollut valtuuston tehtävä?
|
