Vähän vielä puoluekokouksen jälkipohdintaa

Viime perjantaina ja lauantaina pidettiin Kristillisdemokraattien puoluekokous Järvenpäässä. Seuraava kokous on kahden vuoden päästä. Tästä puoluekokouksesta itselleni jäi mieleen konkreettisesti paljon haasteita.  Totta kai keräilinkin näkemyksiä ja mielipiteitä muistiin edustajan työn näkökulmasta, mutta lauantainen varapuheenjohtajavaali toi myös vastuuta uudella tavalla.

Puolueen kehittäminen ja eteenpäin suuntaaminen painaa nyt konkereettisesti harteilla, 2. varapuheenjohtajan vastuun verran. Puheenjohtaja Päivi Räsänen suuntasi puolueväen katsetta jo eduskuntavaaleihin 2011 ja tässä prosessissa koko uusittu puoluejohto on myös mukana.

Kouvolan Sanomien tämän aamuisessa pääkirjoituksessa toimittaja Janne Rönkkö pohtii Kristillisdemokraattien käsillä olevia haasteita ja KD:n toimintakulttuurissa eläviä erityispiirteitä.

Omalta osaltani ajattelen näin:  Saadaksemme oman “messagen” eteenpäin, tarvitsemme vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan kanssa. On hyvä miettiä, millaista kieltä, millaisia viestejä vaihdamme ympäristössämme. Tulemmeko ymmärretyksi vai eristäydymmekö omaan maailmaamme?

Kun matkustan Iso-Britanniassa, puhun englantia ja tulen ymmärretyksi melko mukavasti riippuen toki omasta kyvystäni käyttää kieltä, jota ympäröivä yhteisö käyttää. Kun olen ollut Pariisissa, yritän ensin ranskaksi, mutta osaan sitä niin huonosti, että vaihdan englantiin ja tulen vähän heikosti ymmärretyksi.  No, hymyilemällä saa toki monta asiaa hoidetuksi.

Oikean työtavan ja työkielen valinta, myös politiikassa, on onnistuneen toiminnan ja tekemisen ehto.