Joka kuuseen kurkottaa, saattaa katajaan kapsahtaa

Suomalainen politiikka on vuosikymmenten ajan tunnettu vakaudestaan ja sovittelutahdosta suurissakin kysymyksissä. Ehkä juuri tästä syystä monet ovat pitäneet suomalaista politiikkaa värittömänä ja tylsänä. Mutta sitten alkoi tapahtua. Ensin tuli vaalirahoitusskandaali heti vuoden 2007 vaalien jälkeen. Yleinen luottamus poliitikkoihin kärsi skandaalin seurauksena pahan kolauksen. Kesä 2008 puhkaisi kuplan Yhdysvalloissa, ja seurasi maailmanlaajuinen talouskriisi. Työttömyys ja kasvavat tuloerot tarjosivat hyvän kasvualustan yleiselle tyytymättömyydelle ja uudenlaiselle protestimielialalle, jota ei Suomessa oltu nähty vuosikymmeniin. Sen jälkeen kaikki tapahtuikin hyvin nopeasti. Perussuomalaisten suosio nousi korkeuksiin, ja puolue esiintyi totuudentorvena yhä useammassa asiassa. Vaalitulos yllätti monet. Epäilykset siitä, onnistutaanko vaalituloksesta käsin muodostamaan yhteistyöhaluinen hallitus, näyttävät osoittautuvan aiheellisiksi.

Hallitusneuvotteluissa suuria kysymyksiä ovat olleet Suomen rooli Eurooppa-politiikassa, sekä valtiontalouden tasapainottaminen tulevien neljän vuoden aikana. Perussuomalaisilla ei ollut kompromissitahtoa Eurooppa-politiikassa, ja Soini valitsi oppositioon menemisen. Se oli siis heidän oma valintansa. Seuraava tunnustelukierros johti kuuden puolueen neuvotteluihin, joissa osallistujia oli oikealta vasemmalle. Sellainen asetelma vaatii kärsivällisyyttä ja sovittelunhalua. Tämän hallitustunnustelija Katainen ymmärsikin. 13 vuorokauden ajan hän johti neuvotteluja säätytalolla tavoitteenaan saada kasaan enemmistöhallitus. Katainen osoitti sovittelunhalua ja kärsivällisyyttä, sekä kunnioitusta toisten mielipiteille.

Kristillisdemokraateille jotkut kysymykset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Näihin kuuluu muun muassa resurssien lisääminen vanhustenhoitoon, mikä näyttääkin löytävän yhteisymmärrystä yli puoluerajojen. Sen sijaan valtiontalouden kestävyysvajeen suuruudesta ja sen lähivuosina vaatimista toimenpiteistä on puolueiden välillä suuria näkemyseroja. Tässä kysymys arvonlisäverosta nousi merkittävään rooliin. Kristillisdemokraatit puhuivat vaalikampanjan aikana nykyisen arvonlisäverokannan säilyttämisen puolesta, kun taas Kokoomus ja Rkp ehdottivat siihen kahden prosenttiyksikön nostoa. 13 vuorokauden neuvottelujen jälkeen Kokoomus oli valmis kompromisseihin. Arvonlisäveroon ehdotettiin ainoastaan yhden prosenttiyksikön nostoa. Tämän ehdotuksen olisimme voineet hyväksyä, sillä pienituloisille luvattiin hyvityksiä. Sosiaalidemokraatit ja Vasemmistoliitto eivät kuitenkaan olleet valmiita kompromissiin. On vaikea neuvotella, jos kaikki osapuolet pitävät tiukasti kiinni kaikista vaatimuksistaan ja vaalilupauksistaan. Vanha sananlasku tässä lienee paikallaan; joka kuuseen kurkottaa, saattaa katajaan kapsahtaa.