Hämeenlinnan kaupunki on viime viikkoina saanut ihailevia kommentteja kaupungissa vierailleilta kesäjuhlien osallistujilta ja muilta matkalaisilta. Ihailua ovat keränneet kauniit rannat, vehreät puistot ja torin kukka-amppelitkin.
On mukavaa, että Hämeenlinna näyttäytyy turisteille aurinkoisessa valossa. Tärkeämpää on kuitenkin, miten kaupunki näyttäytyy omille kaupunkilaisilleen. Silloin huomio kiinnittyy kauniin ympäristön lisäksi kaupungin peruspalveluihin, joista tärkeimpiä ovat toimiva terveydenhuolto, laadukas koulutus ja sekä hyvät ikäihmisten palvelut. Näissä palveluissa Hämeenlinna ei viime aikoina ole liiemmin loistanut.
Muutosta muutoksen vuoksi
Tällä valtuustokaudella Hämeenlinnassa on otettu käyttöön monia uusia toimintamalleja. Tilaaja-tuottajamalli, elämänkaarilautakunnat, liikelaitostamiset ja yhtiöittämiset ovat vilahdelleet uutisissa. Tavoitteena on ollut toiminnan tehostaminen, kustannustietoisuuden lisääminen ja säästöjen löytyminen. Tosiasia on kuitenkin, että suuresta organisaatiouudistuksesta saatu hyöty on hämärän peitossa. Kustannukset karkaavat käsistä ja suorittava henkilökunta on entistä väsyneempää.
Kaupungin tilinpäätös on ollut kolmena peräkkäisenä vuonna negatiivinen. Hämeenlinna on velkaantunut huimaa vauhtia samaan aikaan kun kaupunkilaisten kokemus on, että monet palvelut ovat heikentyneet. Hyvä kysymys onkin, mihin kaikki veroeurot oikein kuluvat, kun mikään ei riitä.
Hämeenlinna on laatinut talouden tasapainottamisohjelman, jonka tarkoituksena on saada menot kuriin ja kaupungin velkaantuminen loppumaan. Säästöjen pääpaino on vanhustenhuollon kulujen karsimisessa. On mahdoton yhtälö, että laitospaikkoja vähennetään samaan aikaan kun kotihoidon kriteerejä ollaan tiukentamassa. Jo nyt monen vanhuksen kotona oleminen on sarja selviytymistarinoita päivästä päivään. Säästöjen nimissä meillä ei ole oikeutta jättää vanhuksia ja sairaita heitteille. Säästöt eivät saa kohdistua kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin.
Kohtuutta suunnitelmiin
Nyt olisi syytä kääntää katse oman tuotannon kehittämiseen. Palveluiden ostaminen yksityiseltä sektorilta ei ole mikään oikotie säästöihin. Ulkoinen palveluntuottaja ottaa aina oman siivunsa kustannuksista ja kilpailuttaminenkin maksaa. Myös kaupungin ja kuntayhtymien omaa toimintaa on mahdollista tehostaa ja joustavoittaa. Toiminnan kehittäminen on suunnattava hyvään, motivoivaan johtamiseen ja henkilöstön parhaan osaamisen hyödyntämiseen. Hallintoa on eläköitymisen myötä kevennettävä ja tilaaja-tuottajamalli otettava kriittiseen tarkasteluun.
Pro Hämeenlinna -koalition puolueet Keskusta, Kristillisdemokraatit, Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto ovat yhtä mieltä siitä, että tässä taloustilanteessa on jäädytettävä kaikki tarpeettomat ja ylimitoitetut investoinnit, jotka aina aiheuttavat myös käyttömenoja. Hämeenlinnalla on niin valtava korjausvelka huonokuntoisissa kiinteistöissään, että on syytä keskittyä olemassa olevasta rakennuskannasta huolehtimiseen ja välttämättömään uudisrakentamiseen. Lasten täytyy saada terveelliset ja turvalliset koulutilat. Sen sijaan liikuntaa voidaan harrastaa muuallakin kuin kansainväliset kilpailustandardit täyttävissä palloiluhalleissa ja tekonurmikentillä.
Etelärannan rakentaminen sekoittaisi keskustan asuntomarkkinat pitkäksi aikaa. Puisto- ja messualueen täyttäminen kerrostaloilla ei liene järkevää eikä tarkoituksenmukaista. Lukuisia eri käyttäjäryhmiä hyvin palvelevan Hämeenkaaren peruskorjaus kannattaisi ottaa vielä uudelleen harkintaan.
Elinvoimaa pienyrityksistä
Jokin aika sitten poikkesin Keskustalossa ja järkytyin tyhjillään ammottavista liikehuoneistoista. Kaupungin keskusta on kiihtyvällä vauhdilla valumassa Reskalle ja pian myös moottoritien katteelle. Skogsterin kiinteistöön avattava kauppahalli ja ilmaiset tunnin kiekkopaikat lähikaduilla herättäisivät varmasti torin yläpäänkin eloon.
Kristillisdemokraatit näkevät, että Hämeenlinnaa tulee kehittää hyväksi asumiskaupungiksi, jossa viihtyvät niin nuoret kuin vanhat. Kaupunki tarvitsee elinkeinoelämää, mutta sitä tuovat ennen kaikkea pienet, elinvoimaiset yritykset. Kaupungin tehtävä ei niinkään ole osallistua ylioptimististen jättihankkeiden edistämiseen, kuin sinnikkäiden pienyrittäjien toimintaedellytysten turvaamiseen.
Nyt on aika laskeutua tavallisen kaupunkilaisen elämänpiirin tasolle ja tehdä yhdessä työtä, jotta hyvä arki asuisi edelleen kauniissa Hämeenlinnassa ja sen kirkonkylissä.
