Lisää puolivillaisia ehdotuksia

Lauantai 8.2.2014 - Sauli Ahvenjärvi



Kävisikö sisäinen devalvaatio, eli palkkojen leikkaaminen esimerkiksi 5 %:lla? Tällaisen kysymyksen heitin ilmaan viikko sitten US blogissani. Enpä arvannut, miten vilkas keskustelu tuosta heitosta sukeutuu! Olen aidosti ilahtunut. Kiitos kuuluu tietysti ennen muuta Ilta-Sanomille, joka nosti asian esille ensin verkkosivuillaan lauantaina 1.2. ja sitten vielä painetun lehden etusivulla maanantaina 3.2.

Ilta-Sanomien haastettelemat asiantuntijat teilasivat ehdotuksen 6-0. Käytin blogissani sanaa "leikkaus", mikä luultavasti aiheutti sen tulkinnan, että esitän palkkoja alennettavaksi yhdellä rysäyksellä. Myönnän olleeni ilmaisussani epäselvä. Äkkileikkausta en toki minäkään pidä realistisena. Oikeampi tulkinta olisi ollut pääteltävissä siitä, että blogikirjoitukseni lopussa haikailin Saksan toteuttaman palkka-alen perään. Sitähän ei tehty yhdessä yössä. Saksassa työkustannusten yleinen taso korjaantui palkkamaltilla ja työmarkkinoiden joustoilla useamman vuoden aikana.

Sen verran pitää tässä kyllä kritisoida IS:n toimitusta, että lehden virheellinen otsikointi säikäytti turhaan monia kansalaisia ja aiheutti minullekin ylimääräistä harmia. IS:n etusivu nimittäin kirkui, että "Kaikilta 5 % pois palkasta", vaikka ehdotin toteutukseen progressiota. Sehän nimenomaan tarkoittaa sitä, että kaikilta EI oteta 5 % palkasta pois, vaan suurituloisilta enemmän ja pienituloisilta vähemmän. Alimmissa tuloluokissa alennus voisi olla tasan nolla.

Jotkut ovat todenneet, että eihän meillä tarvitse puhua palkkojen alentamisesta, kun on juuri saatu aikaan pitkä maltillinen palkkaratkaisu. On kyllä saatu, ja oikein hyvä niin. Mutta riittääkö se? Tarvittaisiinko lisäksi - ainakin tilapäisesti - työmarkkinoille lisää joustoa? Saksassa palkkatason korjausliikettä vahvistettiin siirtämällä palkoista sopimista yritystasolle. Kertaluontoiset ja vaihtelevat palkanerät yleistyivät ja sopimusten kattavuus aleni. Joustavuus siis lisääntyi. Sopeuttamisen oloissa se tarkoitti joustoa alaspäin. Loppupalkat nousivat vähemmän kuin työmarkkinaosapuolten sopimat taulukkopalkat ja Saksa alkoi saada nopeasti kilpailuetua muihin nähden. SP:n pääjohtaja Liikanen lausui viime toukokussa huolensa siitä, että Suomen yksikkötyökustannukset ovat Saksaan nähden noin 20 % korkeammat, kun lähtökohdaksi otetaan vuoden 1999 tilanne. Ruotsillakin on meihin nähden noin 10%:n etu.

IS:n pääkirjoituksessa 4.2. huomautettiin, että viiden prosentin palkkojen leikkaus olisi myrkkyä kotimaiselle kysynnälle. Se on totta. Mutta jos palkkatason sopeuttaminen tapahtuu hieman pidemmällä aikavälillä, niin negatiivinen shokkivaikutus heikkenee. Sopeutustoimet aiheuttavat tietenkin lyhyellä aikavälillä aina negatiivisia vaikutuksia työllisyyteen, kotimaiseen kysyntään ja verotuloihin. Mutta järjestelmä hakeutuu ennen pitkää uuteen tasapainotilaan, jossa työllisyys ja talous ovat terveemmällä pohjalla. Jos näin ei olisi, meidän kannattaisi kai pikaisesti nostaa palkkatasoamme, koska se parantaisi kotimaista kysyntää ja lisäisi verotuloja! VATT:n entinen ylijohtaja, Nordean tutkimusosaston johtaja Aki Kangasharju kirjoitti blogissaan runsas vuosi sitten palkka-alesta, että "...aluksi taantuma pahenisi, mutta kohta kilpailukyky palautuisi ja hyvät puolet veisivät voiton." Kangasharju on realisti ja toteaa lopuksi: "Yleinen palkka-ale on kuitenkin poliittinen mahdottomuus."

Tässä se varsinainen ongelma lieneekin. Tilanteessa, jossa velkaantuminen ei ota talttuakseen ja kestävyysvaje hipoo jo kymmentä miljardia, vaaditaan aikomusten ja puheiden sijaan toimenpiteitä. Päätöksentekojärjestelmä ei saisi olla este välttämättömien uudistusten tekemiselle. Nyt se sitä näyttää olevan. Suomalainen järjestelmä on taloudellisen kasvun vuosikymmeninä optimoitunut jakamaan runsautta. Kun nyt jaettavana onkin niukkuutta, järjestelmä uhkaa halvaantua ja ajaa koko kansantalouden päin seinää.

On se vaan niin väärin, kun Ruotsissakin pystytään tekemään fiksumpaa politiikkaa kuin meillä! Seuraava kysymys sisältää taas aimo annoksen epärealismia, mutta kysyn silti: Mitäs jos Suomessakin siirryttäisiin listavaaleihin?


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini