Politiikassa ratkaisevaa on se, miltä asiat näyttävät

Tänään on molempien iltapäivälehtien verkkosivuilla mahdollisuus äänestää suosikkiaan demarien puheenjohtajaksi. Toive-ehdokasta voi äänestää monesta motiivista – se on syytä huomata, kun tulkitaan koko kansan näkemystä yhden puolueen puheenjohtajaehdokkaasta. Minullakin on oma näkemykseni parhaasta demarien puheenjohtajaehdokkaasta – yksi olisi mielestäni paras ajatellen demarien omaa kannatusta, toinen taas paras ajatellen kilpailevien puolueiden kannatusta ja kolmas olisi paras isänmaan kannalta, jos hänestä sattuisi tulemaan pääministeri. Kaikki ajattelemani nimet kuuluvat eri henkilöille.

Heinäluoman ilmoitus luopua puheenjohtajuudesta oli yllätys minulle niin kuin varmasti kaikille muillekin. Heinäluoman kompastukseksi nousi mielestäni se politiikan vanha totuus, että ratkaisevaa ei ole se miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät. Kielteiseen imagokierteeseen vaikuttivat varmasti monet sellaisetkin tekijät, jotka eivät suoraan nouse hänen persoonastaan. Olen miettinyt sitä, olisiko kenties edesmenneellä poliittisella satiirilla ”Itsevaltiaat” ollut joku pieni kielteinen vaikutus Heinäluoman imagoon. Minä en tunnista Heinäluomaa hämärän ja itsevaltaisen mafioson roolista, mutta en toki voi tietää, onko siinä joku totuus demarien sisäpiiristä katsottuna. Kokoomuksen edellinen puheenjohtaja Ville Itälä kärsi samantapaisen kohtalon kuin Heinäluoma. Hän tuli myös pieneltä osin vangituksi siihen vössykän ja hyväntahtoisen hölmön rooliin, jonka satiirisarja maalasi joka lauantai-ilta suomalaisille. Vai näyttäytyikö hän oikeasti liian pehmona kokoomusväelle?

Poliittinen satiiri on parhaimmillaan löytäessään totuuden sanojen takaa, mutta entä jos se alkaakin itse luoda omaa itsekeksittyä totuuttaan?