Lapsen aika on tänään

Olen seurannut mielenkiinnolla Hämeen Sanomissa käytyä keskustelua varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatus luo pohjan koulussa annettavalle opetus- ja kasvatustyölle. Opettajana olen iloinen siitä, että nykyään lapsilla on kouluun tullessaan yhä paremmat tiedolliset ja taidolliset valmiudet. Sen sijaan tuntuu siltä, että moni lapsi on jäänyt vaille rakkautta ja rajoja. Niiden opettelu on aika työlästä vasta kouluiässä.

Annan tunnustuksen päiväkotien henkilökunnalle, joka tekee arvokasta työtä koettaessaan toteuttaa Stakesin ja Opetusministeriön tarkasti määrittelemiä varhaiskasvatuksen tavoitteita. Joudutte työskentelemään vähäisellä henkilökunnalla ja usein puutteellisissa tiloissa. Toivon teille voimia,  taitoa ja viisautta tärkeään työhönne. Toivottavasti teillä on joskus aikaa ottaa lapsi syliin ja kuunnella häntä.

Arvostan suuresti myös kaikkia vanhempia, jotka hoitavat omaa lastaan kotona ilman erityisempää varhaiskasvatussuunnitelmaa. Rakkaus lapseen ja tavallinen talonpoikaisjärki ovat oivalliset eväät lapsen kasvatuksessa. Toivon, ettei kukaan laita lastaan päiväkotiin sen takia, että pelkää varhaiskasvatuksen tavoitteiden jäävän toteutumatta lapsen ollessa ”vain” kotona. Oman vanhemman kiireetön läsnäolo ja kotiaskareiden tekeminen yhdessä on varhaiskasvatusta parhaimmillaan.

Lapsuus on lyhyt aika ihmisen elämässä. Sen vaikutus aikuisuuteen on kuitenkin arvaamattoman suuri. Toivon kaupungin päättäjille viisautta päättäessänne varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, kouluterveydenhuollon ja lastensuojelun määrärahoista. Lapsen hyvinvointiin sijoitetut varat eivät mene koskaan hukkaan.

Toivon vanhemmille viisautta ja epäitsekkyyttä miettiessänne omaa ajankäyttöä ja elämän tärkeysjärjestystä. Moni muu asia voi odottaa, mutta lapsen aika on tänään.