Media on mässäillyt viime päivinä Kauhajoen traagisella tapahtumalla. Mielestäni asia on myös politisoitu. Siitä on tullut kuntavaalikeskustelujen aihe. Jokainen itseään kunnioittava puolue ottaa kantaa asiaan ja on valmis (?) korjaamaan sellaiset epäkohdat, jotka näitä tapauksia tuottavat. Nyt on sopiva sauma ilmaista halukkuutensa tehdä asioita, jotka tähän asti on jätetty hoitamatta, vaikka vallassa on oltu vuosia.
Syyllisiä on etsitty joka suunnasta. Syyllistämisestä osansa saavat koulu, poliisi, aselaki, media, internet jne. Tästä syyllisten jahtaamisesta ei ole mitään hyötyä, ellei myös parannuksia saada aikaan. Miksi Jokelan tapahtumien jälkeen esimerkiksi ei aselakia tiukennettu? Odotettiin muka, mitä EU joskus asiasta sanoo. Ruotsissa ruvettiin viivyttelemättä korjaamaan Kauhajoen opettamana aselakia, joka on jo valmiiksi tiukempi kuin Suomessa.
Meillä on aina ihmetelty amerikkalaisten hallussa pitämää suurta asemäärää. Minulle oli yllätys, että meillä on kolmanneksi eniten aseita maailmassa väkilukuun suhteutettuna. Meillä jokainen voi omistaa niin paljon aseita kuin haluaa.
Kauhajoen massamurhaajan menneisyydestä on löydetty koulukiusaamista. Asiaa yhtään vähättelemättä voi todeta, että meistä jokaista on kiusattu, jos tarkkoja ollaan. Koulutovereiden mukaan kiusaamista ei ollut havaittavissa. Ja olisikin se ihme: kyseessähän oli 22-vuotias nuorimies, jollaisilla usein on jo perhe perustettuna ja aikuisen ihmisen velvoitteet.
No, millainenhan oli nuoren miehen lapsuus, josta aina syyllistä etsitään? Vanhemmat olivat eronneet, ja uusioperheessä oli isäpuoli ja lapsia. Oma isä asui kaukana. Poika kävi useissa eri paikoissa koulua, joten on uskottava, että tulokkaaseen aina suhtaudutaan ennakkoluuloisesti ja ”kiusataan”. Onkin sanottu, että pojalla oli sirpaleinen lapsuus. Sekään ei välttämättä vielä kasvata murhaajaa.
Armeija ei pojalta onnistunut. Hänet lähetettiin ”kasvamaan”, ja uuden yrityksen piti alkaa marraskuussa.
Saari ilmoitti harrastuksikseen väkivaltaisten elokuvien katselun ja kaljan juonnin. Hän käytti psyykelääkkeitä. Hänellä oli sarjatuliase. Hän etsi netistä ihmiskunnan vihaajien seuraa.
Olisiko ollut niin, että nämä kaikki yhdessä johtivat hirmutekoon, ilman ulkopuolisten syyllistämistä?
Tapauksen ymmärtäminen ei onnistu. Se oli mieletön teurastus, jossa murhaaja kylmäverisesti tappoi myös ystävänsä, jonka kanssa oli viettänyt paljon aikaa. Mitä tästä kaikesta voi päätellä?
Uskon, että perään huudellun yhteisöllisyyden sijaan voisi alkaa puhua lähimmäisenrakkaudesta, toisesta ja toisista välittämisestä. Me kaikki kaipaamme rakkautta, syliä, ihon kosketusta, ihmisarvomme kunnioittamista.
Oliko Matti Saari, lahjakas nuori ihminen, jäänyt vaille tätä kasvuvoimaa?
