Jos kansalaisilta kysyttäisiin, Hämeenlinna palaisi yhden kaupunginjohtajan hallintoon. Myös taannoinen siirtyminen palvelutuotannossa tilaaja-tuottaja –malliin asetti kahden kaupunginjohtajan tarpeellisuuden kyseenalaiseksi. Tilaajajohtajat tiimeineen edustavat kuntataloudessa palvelujen tarvitsijaa, teettäjää ja ostajaa. Tästä syystä niillä on myös rooli suhteessa kaupungin yhtiöihin ja liikelaitoksiin. Toisen kaupunginjohtajan vastuualueeseen ovat kuuluneet erityisesti palvelutuotanto, omistajaohjaus ja liikelaitokset.
Kustannusten kannalta sillä, onko kaupunginjohtajia yksi vai kaksi, ei ole järkyttävää merkitystä, mutta paluu yhden johtajan hallintoon antaisi selvän signaalin, että kaupunki ylipäätään aikoo ottaa säästämisen tavoitteet tosissaan paitsi palveluja karsimalla myös ja ennen muuta hallintoa saneeraamalla. Toisen kaupunginjohtajan viran lakkauttaminen toki toisi mojovan laskun järjettömän pitkän irtisanomissuojan vuoksi, sillä tämänhetkisistä tunnelmista voi päätellä, ettei Juha Isosuo taida menestyä kisassa.
Entäpä, jos nyt samalla, kun Hämeenlinnalle valitaan uusi kaupunginjohtaja, tehtäisiin päätös paluusta yhden johtajan hallintoon ja toisen kaupunginjohtajan viran lakkauttamisesta viiden vuoden kuluttua. Muutoin määräaikaisuudesta ei tämänkaltaisten nimitysten kohdalla ole muuta kuin hakijoiden laatutasoa madaltava vaikutus. Aivan samoin kuin sillä, jos akateemisuuden vaatimuksista lähdettäisiin tinkimään. Kaupunginjohtajaa, jolta puuttuu ylempi korkeakoulututkinto, saa Suomessa hakea, muutamissa pienissä maalaiskunnissa virkaa hoidetaan kevyemmin eväin.
Poliittisista virkanimityksistä ei taideta päästä milloinkaan eroon Ehkä ei lehmänkaupoistakaan. Mutta olisi sentään suotavaa, että säädöksiä ei ryhdytä rukkaamaan yksittäisen henkilön tai edes puolueen etujen ajamiseksi.
