Vaalimatematiikkaa

Tiistai 12.2.2008 klo 17.51 - Bjarne Kallis

Mike Huckabee jatkaa taisteluaan tullakseen republikaanien ehdokkaaksi USA:n presidentinvaalissa. Hänen mahdollisuutensa onnistua ovat lähes olemattomat. Hän on pitkällä jäljessä John McCainia. Huckabee kommentoi tähän, ettei hän ymmärrä matematiikkaa, mutta uskoo ihmeisiin.

Jos Huckabee ei ymmärrä matematiikkaa, ei myöskään Rkp:n puoluesihteeri Ulla Achren voi kerskailla matemaattisilla kyvyillään. Achren vastustaa tiukasti eduskuntavaaleja koskevan epäoikeudenmukaisen lain uudistamista argumentoimalla, että voimassa oleva laki antaa melko oikeudenmukaisen tuloksen. No, oikeudenmukaisuus näyttää olevan häilyvä käsite.

Onko oikeudenmukaista esimerkiksi se, että suuret puolueet saavat noin 10 % enemmän eduskuntapaikkoja kuin mitä heidän kannatuksensa edellyttäisi. Nykyinen systeemi suosii myös Rkp:ta, koska puolueen äänet tulevat lähinnä neljästä vaalipiiristä.

Jos otetaan vertailtavaksi esimerkiksi Kristillisdemokraattien kannatus, niin puolueen pitäisi saada noin 50 % enemmän paikkoja kuin mitä tämän päivän vaalilaki antaa. Mitähän matematiikkaa Ulla Achren soveltaa, kun hän sanoo sen olevan oikeudenmukainen jako? Mutta tässä ei olekaan kyse matematiikasta vaan politiikasta, ja politiikassa tarkoitus pyhittää keinot.

Politiikassa ratkaisevaa on se, miltä asiat näyttävät

Maanantai 11.2.2008 klo 21.20 - Päivi Räsänen

Tänään on molempien iltapäivälehtien verkkosivuilla mahdollisuus äänestää suosikkiaan demarien puheenjohtajaksi. Toive-ehdokasta voi äänestää monesta motiivista – se on syytä huomata, kun tulkitaan koko kansan näkemystä yhden puolueen puheenjohtajaehdokkaasta. Minullakin on oma näkemykseni parhaasta demarien puheenjohtajaehdokkaasta – yksi olisi mielestäni paras ajatellen demarien omaa kannatusta, toinen taas paras ajatellen kilpailevien puolueiden kannatusta ja kolmas olisi paras isänmaan kannalta, jos hänestä sattuisi tulemaan pääministeri. Kaikki ajattelemani nimet kuuluvat eri henkilöille.

Heinäluoman ilmoitus luopua puheenjohtajuudesta oli yllätys minulle niin kuin varmasti kaikille muillekin. Heinäluoman kompastukseksi nousi mielestäni se politiikan vanha totuus, että ratkaisevaa ei ole se miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät. Kielteiseen imagokierteeseen vaikuttivat varmasti monet sellaisetkin tekijät, jotka eivät suoraan nouse hänen persoonastaan. Olen miettinyt sitä, olisiko kenties edesmenneellä poliittisella satiirilla ”Itsevaltiaat” ollut joku pieni kielteinen vaikutus Heinäluoman imagoon. Minä en tunnista Heinäluomaa hämärän ja itsevaltaisen mafioson roolista, mutta en toki voi tietää, onko siinä joku totuus demarien sisäpiiristä katsottuna. Kokoomuksen edellinen puheenjohtaja Ville Itälä kärsi samantapaisen kohtalon kuin Heinäluoma. Hän tuli myös pieneltä osin vangituksi siihen vössykän ja hyväntahtoisen hölmön rooliin, jonka satiirisarja maalasi joka lauantai-ilta suomalaisille. Vai näyttäytyikö hän oikeasti liian pehmona kokoomusväelle?

Poliittinen satiiri on parhaimmillaan löytäessään totuuden sanojen takaa, mutta entä jos se alkaakin itse luoda omaa itsekeksittyä totuuttaan?

Holocaust-näyttely

Lauantai 9.2.2008 klo 19.27 - Teija Arvidsson

Tamperelainen Israelin ja juutalaisen kansan ystävä Jorma K. Ahonen on 25 vuoden ajan kerännyt materiaalia juutalaisen kansan historiasta ja koonnut siitä harvinaislaatuisen näyttelyn, jonka hän on pystyttänyt jo monta kertaa esille eri puolilla Suomea. Tämän viikon ajan Holocaust-näyttely on ollut esillä Hämeenlinnan Keskusseurakuntatalolla. Minä vierailin siellä tänään. Näyttely on vaikuttava.

Näyttelyssä kerrotaan postikortein, valokuvin ja esinein juutalaisen kansan historiaa. Se esittelee Israelin valtiota ennen ja jälkeen itsenäistymisen, mutta keskittyy pääasiassa natsien toimeenpanemaan juutalaisten vainoon ja keskitysleiriaikaan.

Holocaustin aikana natsit tuhosivat yli 6 miljoonaa juutalaista, joista 1,6 miljoonaa oli lapsia. Tämä oli kaksi kolmasosaa koko Euroopan juutalaisväestöstä

Näyttelyssä  on alkuperäisiä keskitysleirivankien ja natsien kirjeitä, asiakirjoja, postikortteja, rahoja ja keskitysleirien esineistöä. Koskettavinta jäämistöä ovat  hiusletit, röykkiö silmälaseja ja pienen lapsen kengät. Paljoa ei jäänyt jäljelle.

Toivon todella, että tämä näyttely puhuttelisi jokaista siellä vieraillutta. Viikon aikana näyttelyssä on käynyt myös useita koululaisryhmiä. Kunpa jokaiselle meille jäisi mieleen ajatus: ”Ei koskaan enää tällaista!”

Joskus me ihmiset ajattelemme, ettei yksi pieni ihminen voi tehdä mitään, kun maailmassa on niin paljon pahuutta, puutetta ja epäoikeudenmukaisuutta. Kuitenkin tämä näyttely todistaa sen, että yksikin ihminen voi paljon. Näyttelyssä ovat esillä nimet Anne Frank, Corrie Ten Boom, Oskar Schindler, Raul Vallenberg ja Dietrich Bonhoeffer. Heidän nimensä on jäänyt historiaan. Jokainen heistä oli vain yksi ihminen, mutta auttoi turvaan satoja ja tuhansia juutalaisia. 

Jokainen voi tänäänkin tehdä  jotain – jos vain haluaa.

Poliiseja koulutetaan tyttömyyskortistoon

Perjantai 8.2.2008 - Bjarne Kallis

Tämä päivän lehdet kertovat miten koulutetaan poliiseja työttömyyskortistoon. Valmistuville poliiseille ei löydy työtä. Virkoja on, mutta niitä ei täytetä  rahan puutteen takia.

Kansanedustajat ovat tästä tilanteesta huolestuneita, mutta saavat syyttää itseään. Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat äänestäneet kumoon opposition kaikki esitykset lisämäärärahan myöntämisestä. Eilen eduskunnan kyselytunnilla lisämäärärahan lisäystä vastaan äänestäneet  kansanedustajat  kysyivät mitä hallitus aikoo tehdä, jotta kentälle saataisiin lisää poliiseja.  Kysyisivät itseltään miksi he äänestivät lisämäärärahan myöntämistä vastaan. Poliisien vaikea tilanne johtuu yksinkertaisesti hallituspuolueiden kansanedustajista.

Miten suojella lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä?

Torstai 7.2.2008 - Päivi Räsänen

Ihmettelen iltapäivälehdissä vellovaa keskustelua siitä, mihin naista pitäisi katsoa kun hänet tapaa hississä. Olen opettanut omille lapsilleni jo pienestä pitäen, että ihmistä pitää katsoa silmiin tervehdittäessä. Sama sääntö pätee myös hississä. Jos ei rohkene katsoa silmiin, voi katsella vaikkapa kenkiensä kärkiin tai räplätä kännykkää.

Toivon, että ahdistelukeskustelu kääntyisi jo oikeisiin ongelmiin. Eduskunta on kaikkine puutteineen kuitenkin tavallinen siisti työpaikka, jossa aikuiset ihmiset pystyvät pääsääntöisesti pitämään puoliaan. Ongelmat voidaan hoitaa, jos pelisäännöt ovat selkeät. Niissä näyttää tosin olevan vielä hiomista. Kontaktihenkilöiksi nimetyt eivät välttämättä tiedä, miten mahdollisen ahdisteluilmoituksen tullessa pitäisi menetellä. Voiko ilmoittaja luottaa varmuudella siihen, että asia käsitellään täysin luottamuksella vireillä olevista kanteluista huolimatta? Olen tällaisesta tapauksesta saanut kyselyn ja asiaa selvittäessäni ilmeni, että toimintaohjeita ei vielä ole.

Aikuisten ihmisten kunnioittava kohtelu työpaikoilla on tärkeää, mutta vielä huolestuneempi olen kasvuikäisten tyttöjen ja poikien kehitysrauhasta. 13-vuotiaan tytön ei pitäisi joutua kuulemaan keski-ikäisten miesten huomautteluja intiimeistä vartalonmuodoistaan puhumattakaan ehdotteluista. Tänä iltana ryhmämme järjestää eduskunnan kansalaisinfossa keskustelutilaisuuden aiheesta: "Miten lasta voi suojella seksuaaliselta hyväksikäytöltä?" Olen yhdessä oikeustieteen maisteri Marjo Anttooran kanssa alustamassa keskustelua.