Joulun odotusta Brysselissä

Keskiviikko 16.12.2009 klo 23:00 - Sari Essayah

Belgialaisten jouluun virittäytyminen alkaa jo marraskuun puolella. Syykin on selvä, sillä lasten kiltteyttä seuraavan veljeskunnan edustaja tunnetaan täällä Pyhänä Nikolauksena ja hänen päiväänsä vietetään jo 6. joulukuuta. Ranskankielisellä alueella vierailee useimmiten Pere Noël kaverinsa Pere Fouettardin kanssa. Kiltit lapset saavat tuolloin lahjoja ja karamelleja, tuhmille tarkoitetut risut ovat täälläkin rekvisiittaa.

Vanhan kaupungin keskusaukio Grand Place lähiseutuineen on joulunalustapahtumien keskus. Aukiolle on pystytetty komean kuusen lisäksi jouluseimi elävine lampaineen. Huvittelua tarjoavat karuselli, maailmanpyörä ja pikkuruinen luistinrata. Joulumarkkinoiden yli kaksisataa kojua myyvät päivittäin kaikenlaisia jouluun liittyviä herkkuja, leluja käsitöitä ja koristeita. Koko joulukuun ajan esitetään iltaisin myös ääni- ja valoshow, joka kokoaa tuhansia kävijöitä.

Keskieurooppalaiseen tapaan jouluseimiä on kaupan kaikkialla. Kuusen täkäläiset pystyttävät usein jo joulukuun alussa, ja se on useimmiten jalokuusi, ellei sitten Kiinasta rantautunut muovinen versio. Joulupäivänä kuusen alta saattaa löytyä jokunen paketti, mutta päivän ilosanoma on tuolloin lahjoja keskeisempi.

Belgialainen joulupöytä katetaan aattoiltana ja se alkaa yleensä merellisellä alkuruualla, jonka jälkeen tarjoillaan täytetty kalkkuna. Pöydän makea leipä "cougnolle" leivotaan joulunlapsen muotoon. "La bûche de Noël" eli kermainen suklaakääretorttu, "jouluhalko", on tuttu jälkiruoka myös naapurimaassa Ranskassa. Brysselin kansainvälisyys on tuonut joulupöytään monia muitakin herkkuja.

Kokonaan oma lukunsa on sitten meidän ulkomailla asuvien suomalaisten jouluun valmistautuminen. Se on sekoitus suomalaisia perinteitä ja yleiseurooppalaisia sovelluksia. Tinkimättömimpiä taidamme olla jouluruokien suhteen, vaikka laatikko- ja rosolliainesten kasaan haaliminen paikallisten kauppojen valikoimista käy kyllä työstä. Perheenäidit jakavat vinkkejä, mistä löytää luumuhillon ja kuinka korvata korppujauhot. Onneksi Merimieskirkon Suomi-kaupan hyllyiltä löytää yhtä ja toista ja hätätilassa ikealainenkin pipari käy.

Brysselin suomalaisyhteisö on EU-virastojen myötä kasvanut useisiin satoihin perheisiin. Niinpä ei ollut ihme, että viime sunnuntaina Brysselin ekumeeniseen Ylösnousemuskappeliin kertyi kaksi täyttä kirkollista väkeä laulamaan kauneimpia joululauluja ja jakamaan adventin tunnelmaa. Viimeistään Sylvian joululaulun tunnelma kostutti ekspatrioottien silmäkulmat. Topeliuksen tekstin sanomaan kun ei edes EU-integraatio pysty: "Sa siunaa se maa muistojen! Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull´ ain Suomenmaa!"

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhukselle käyttövara myös palveluasunnoissa

Sunnuntai 15.11.2009 - Päivi Räsänen

Eilisestä Hämeen kd-piirin syyskokouksesta jäi hyvä mieli. Iloitsin kokousväestä – koen olevani etuoikeutettu, että saan olla mukana tällaisessa puolueessa ja näin upean, kannustavan puolueväen joukossa.

Nostin katsauksessani esiin palveluasumisen maksuihin liittyvät epäkohdat. Palveluasuminen on käynyt monelle vanhukselle kohtuuttoman kalliiksi. Palveluasumisella korvataan yhä enemmän laitoshoitoa. Samalla kustannuksia siirretään palveluasujien maksettaviksi. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa asuville on säädetty käyttövara, joka turvaa henkilölle asiakasmaksujen jälkeen omaan käyttöön jäävän suojaosuuden. Palveluasumisessa asiakkaat sen sijaan maksavat erikseen vuokran ja vuokrasopimuksessa määritellyt asumismaksut sekä erilliset maksut käyttämistään palveluista. Palveluasunnoissa asuvilla on kuluja ravinnosta, lääkkeistä, silmälaseista, hammashuollosta sekä vaatteista ja muista menoista. Tilanne on asukkaan kannalta epäreilu, sillä käytännössä pitkäaikaislaitoksiksi luokitelluista vanhainkodeista on tehty palveluasuntoja miltei vain kylttiä vaihtamalla.

Palvelumaksujen asiakasmaksulakia tulee muuttaa. Palveluasumisen piirissä olevien henkilöiden; vanhusten, vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien tulee saada lakiin perustuva oikeus asiakasmaksun veloittamisen jälkeen asiakkaalle jäävään henkilökohtaiseen käyttövaraan.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhustenhuoltoseminaarin antia

Keskiviikko 28.10.2009 - Teija Arvidsson

kansi_kuka_vierelles_jaa.jpgHämeenlinnan kristillisdemokraattien järjestämä vanhustenhuoltoseminaari Voutilakeskuksessa oli täynnä painavaa asiaa. Olisin suonut, että enemmänkin päättäjiä olisi ollut mukana kuuntelemassa asiantuntijoiden alustuksia ja omaisten huolia.

Kansanedustaja Tarja Tallqvist toi omaan persoonalliseen tyyliinsä esiin ajatuksiaan vanhustenhuollosta, niin lähihoitajana dementiakodissa kuin kansanedustajana eduskunnassa. Tarjan kokemus on, että monet kansanedustajat puhuvat eduskunnassa suurella suulla vanhustenhuollon tarpeista, mutta omien kotikuntiensa valtuustoissa ja hallituksissa tekevät aivan päinvastaisia päätöksiä. Tallqvist haastoi päättäjiä ottamaan vakavasti vanhusten tarpeet, mutta suuntasi katseen myös meihin itse kuhunkin. Jokainen voi tehdä enemmän jonkun lähellä asuvan vanhuksen puolesta. Hyvän huomenen toivotus naapurille voi olla vanhuksen ainoa keskustelu koko päivän aikana.

Palvelujohtaja Satu Ala-Kokko puhui laitoshoidon tilanteesta Hämeenlinnassa. Kuuden kunnan vanhainkotikulttuurin yhdistäminen on iso haaste. Suurin ongelma on kuitenkin se, että hoitohenkilökuntaa on liian vähän ja rekrytointi on koko ajan entistä vaikeampaa. Varsinkaan sijaisia ei tahdo saada millään, vaan ollaan opiskelijoiden ja eläkeläisten varassa. He tulevat, milloin pääsevät – tai sitten eivät pääse. Silloin vanhus ei ehkä koko päivänä nouse ylös sängystään.

Vanhusneuvoston puheenjohtaja Ulla Murtonen valotti kotona asumisen realiteetteja. Kotihoidosta ei oikein voi puhua ilman omaishoitajuutta. Tuntuu ristiriitaiselta, että samaan aikaan kun kotihoitoa ollaan lisäämässä, niin sieltä vähennetään resursseja. Seitsemän kotipalvelutyöntekijää on siirtynyt vanhustyöstä lapsiperhetyöhön (mikä on sinänsä erittäin tarpeellista) ja kotipalveluseteleistä ollaan luopumassa. Onko se painopisteen siirtämistä kotihoitoon?

Koskettavimpia olivat omaisten puheenvuorot. Omaishoitajana toimiminen on raskasta, mutta vielä raskaampaa on ollut nähdä omaisen jäävän ilman hoitoa laitoksessa. Toimintakyky ja lihaskunto on rapistunut alta aikayksikön, kun henkilökunnalla ei ole ollut aikaa kävelyttää vanhusta tai nostaa edes istumaan. Hienossa Voutilakeskuksessa ei ole tällä hetkellä lainkaan fysioterapeuttia, eikä asukkailla ole mitään asiaa upeisiin uima-altaisiin tai kuntosaleihin, vaikka omainen olisi valmis auttamaan. Näitä tiloja käyttävät ulkopuoliset yhdistykset.

Seminaarissa tuli selvästi esille, että vanhustenhuollossa oleellisinta on riittävä hoitajien määrä. Muuten vanhus on heitteillä, olipa hän sitten kotona tai laitoksessa. Tähän realiteettiin sopii kovin huonosti Hämeenlinnan kaupungin tavoite vähentää henkilökuntaa myös vanhustenhuollosta.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhukset tämän päivän huutolaisia

Maanantai 12.10.2009 - Tarja Tallqvist

Espoossa, Kirkkonummella.Vantaalla, Järvenpäässä, Mikkelissä , Imatralla, Sipoossa… sekä monissa muissa kunnissa säästetään siirtelemällä muisti- ja monisairaita vanhuksia tutusta hoivapaikasta, ”kodista”, pitkienkin matkojen päähän, omasta huoneesta asumaan kahden tai useamman kanssa samaan huoneeseen. Vieraaseen paikkaan, vieraiden hoitajien ja asukkaiden luokse. ”Seinät vain muuttuvat, hoidontaso säilyy” sanoi asiasta päättävä viranomainen.Kuvottavaa.

Omaiselle saati vanhukselle itselleen, ei etukäteen monesti kerrota mitään. Asia tulee järkyttävänä yllätyksenä. Nyt on vuorossa hoivakoti Linda Sipoossa, josta Sipoo ei enää jatka ostositoumusta 7 vanhuksen kohdalla.

Nämä täysin autettavat monisairaat yli kahdeksankymmenvuotiaat, joista vanhin täyttää sata vuotta, ovat asuneet Lindassa  vuosikausia ja pitävät sitä turvallisena kotinaan. Hoitajat ovat tuttuja, tuntevat heidän tarpeensa.
Muutamalla on aviopuoliso ja muutamalla sisar asumassa Lindassa. Omaiset ovat olleet tyytyväisiä ja pystyneet levollisena käymään töissä ja hoitamaan perheitään ja käymään vierailemassa Lindassa.

Nyt tämä pommi Sipoossa. Viime vuosina on nähty, että hyvinvointi-Suomessa saa  muistisairaalta/monisairaalta vanhukselta riistää itsemääräämisoikeuden. Heidän omaisiltaan saa riistää oikeuden päättää miten ja missä omainen hoidetaan. Onko se säästö ihan oikeasti tämän arvoinen?

Elämäntyönsä tehnyt, veronsa maksanut on nyt huutolainen. Hänellä ei ole sijaa majatalossa.

Ministeri Risikko lupasi vanhuslain, jota on odotettu jo vuosia. Se on hyvä. Mutta entä tämän päivän  vanhukset? Heidän elämänsä on nyt. Nyt on tehtävä jotain. Tämä vanhusten roudaaminen paikasta toiseen kuin lankunpalasia on loputtava. Tämä on rikos ihmisyyttä kohtaan. Odotan, että ministeri Brax tarttuu tähän ja nopeasti.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Pitäisikö eduskunta hajottaa?

Keskiviikko 23.9.2009 - Päivi Räsänen


Valtiosääntöoikeuden asiantuntija, professori Teuvo Pohjolainen kehottaa hallitusta harkitsemaan eroa vaalirahoitukseen liittyvän epäluottamuksen vuoksi. Hänen mukaansa länsieurooppalaisessa poliittisessa kulttuurissa hallitus olisi varmasti jättänyt paikkansa. Tämä merkitsisi samalla eduskunnan hajottamista ja uusia vaaleja.

Suomessa poliitikot luottavat siihen, että kohu ennen pitkää hiipuu, kun sitkeästi vain pidetään asemista kiinni. Vakavin kysymys koko kohussa on se, onko hallituksen ja eduskunnan kokoonpanoon oleellisesti vaikuttanut sellainen taho, jonka antama vaalirahoitus on pyritty salaamaan vastoin vaalirahoituslakia. Lisäksi julkisen rahoituksen valuminen niihin liittyvistä poliittisista päätöksistä vastaavien ministerien ja kansanedustajien henkilökohtaisiin kampanjoihin on väärin.  

Pääministerin vastaukset ihmetyttävät. Hän tuskastelee, että nyt kaikki vaalituen muodot on leimattu arveluttaviksi. Tämä ei pidä paikkaansa. Arveluttavaksi on leimattu vain saadun vaalituen salailu sekä epäasialliset kytkökset poliittiseen päätöksentekoon – esimerkiksi raha-automaattiyhdistyksen kautta yleishyödyllisille yhteisöille tarkoitetun rahoituksen käyttö vaalitukeen, ottaen huomioon, että hallitus itse tekee päätöksen tuen kohteena olevista säätiöistä.

Sama ongelma koskee valtionyhtiöiden antamaa vaalitukea tai vaalituen kytkentää verovähennysoikeuteen, jonka kautta veronmaksajat joutuvat yritysten tai ammattiliittojen antaman vaalituen maksajiksi. Kokoomuksen kansanedustaja Tuija Nurmi on peräti tehnyt kirjallisen kysymyksen, jossa hän ehdottaa, että yritysten, yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden antama vaalituki ehdokkaille tai puolueelle olisi verotuksessa vähennyskelpoinen! 

On surullista, että tämä luottamuskriisi osuu samaan aikaan, kun hallituksen ja eduskunnan tulisi kyetä toimimaan tehokkaasti taloudellisen taantuman taittamiseksi ja sen aiheuttamien inhimillisten kärsimysten torjumiseksi.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Säästöä - vai sittenkään ei?

Tiistai 22.9.2009 - Teija Arvidsson

Talouslaman ahdistelema Hämeenlinna (naapureineen) valmistelee ensi vuoden budjettia ja pohtii säästökeinoja. Mistä leikata, kun ei oikein mistään voisi leikata? Moni puhuu rakenteellisista uudistuksista, mutta ainakaan vielä ei suuria innovatiivisia ideoita ole löytynyt. Lähes ainoa esille tuotu rakenteellinen uudistuskeino tuntuu olevan pienimpien yksiköiden lakkautus. Siinä ei paljoa mielikuvitusta tarvita.

On selvää, että jonkinlaisia muutoksia palveluverkkoon on  tehtävä. Suuria peruskorjauksia vaativia vanhoja rakennuksia ei välttämättä kannata enää korjata. Siitä huolimatta en suostu uskomaan, että kaikki palvelut on edullisinta tuottaa suurissa yksiköissä. Otamme usein huomioon vain välittömät kustannusvaikutukset, vaikka palveluverkon karsimisella on myös merkittäviä kauaskantoisia seurauksia.

Tässä muutamia syitä, miksi haja-asutusalueiden  palveluiden keskittämistä suuriin yksiköihin kannattaa miettiä kaksi kertaa:

  • Yksityisautoilu lisääntyy. Jokaisessa perheessä täytyy olla vähintään kaksi autoa, jotta arki sujuisi joten kuten. Kaikki palvelut kun ovat  kaukana ja julkinen liikenne kovin harvaa. Tavoitteena pitäisi olla yksityisautoilun vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä, mutta tapahtuu juuri päinvastoin.
  • Arki- ja hyötyliikunta vähenee. Minnekään ei pääse kävellen eikä pyörällä, vaan autokyytiä tarvitaan  koulumatkaan, työmatkaan, kauppareissuun, terveyskeskuskäyntiin tai vanhainkotivierailuun. Ylipaino lisääntyy ja terveyskulut kasvavat, kun autossa istutettu sukupolvi ikääntyy.
  • Maaseutukylistä tulee vanhainkoteja. Viimeisen julkisen palvelun, kyläkoulun, sulkiessa ovensa monet lapsiperheet muuttavat pois. Arki maalla on liian hankalaa. Kylille ei muuta uusia asukkaita ja maaseutu tyhjenee pikkuhiljaa.

Niinpä niin. Joku sanoo, että eihän tällaisia näkökulmia voi  nyt ottaa huomioon, kun on taantuma ja kaupungilla rahat vähissä. Jos ei nyt, niin koska sitten?

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kaupunkilaisten "urheilullinen olohuone" Pullerille vai Hämeensaareen?

Maanantai 7.9.2009 - Teija Arvidsson


Pullerin alue palvelee monipuolisesti lasten ja nuorten liikunnallista harrastustoimintaa. Olen kuitenkin eri mieltä siitä visiosta, että Pullerin alueesta tulisi tehdä kaikkien kaupunkilaisten ”urheilullinen olohuone”. Suurin osa kaupungin aikuisväestöstä ei ole koskaan käynyt Pullerilla. Eikö liikunnallisen olohuoneen tulisi sijaita kaupungin keskustassa, niin kuin olohuoneen kodissakin? Miksi lisätä autoliikennettä, kun tavoitteen pitäisi olla päinvastainen? Pullerille lähes kaikki saapuvat omalla autolla, kun taas Hämeensaareen pääsee helposti kävellen tai pyörällä.

Olen sitä mieltä, että päätös siirtää Hämeenkaaren toiminta Pullerille pitäisi ottaa uudelleen käsittelyyn. Kaikkia ikäryhmiä palvelevan liikuntahallin paikka on kaupungin keskellä. Tämä on myös uuden energiansäästöstrategian mukaista suunnittelua. Hämeenkaari voidaan peruskorjata tai rakentaa alueelle uusi liikuntahalli. Keskustassa halli toimii myös monien muiden tapahtumien tärkeänä pitopaikkana.

Pullerin alueelle voidaan tehdä kehittämissuunnitelma, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Turhaa suunnittelua on tässä taloustilanteessa syytä välttää. Kuitenkin toivon, että myös Hämeensaaren alueen suunnitelmissa pidetään edelleen mukana alueella sijaitseva liikuntahalli. Kaupungin urheilullisen olohuoneen paikka on ehdottomasti kaupungin keskellä Hämeensaaressa!

(valtuustopuheenvuoro 7.9.09)

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Vähän vielä puoluekokouksen jälkipohdintaa

Tiistai 1.9.2009 - Sari Palm


Viime perjantaina ja lauantaina pidettiin Kristillisdemokraattien puoluekokous Järvenpäässä. Seuraava kokous on kahden vuoden päästä. Tästä puoluekokouksesta itselleni jäi mieleen konkreettisesti paljon haasteita.  Totta kai keräilinkin näkemyksiä ja mielipiteitä muistiin edustajan työn näkökulmasta, mutta lauantainen varapuheenjohtajavaali toi myös vastuuta uudella tavalla.

Puolueen kehittäminen ja eteenpäin suuntaaminen painaa nyt konkereettisesti harteilla, 2. varapuheenjohtajan vastuun verran. Puheenjohtaja Päivi Räsänen suuntasi puolueväen katsetta jo eduskuntavaaleihin 2011 ja tässä prosessissa koko uusittu puoluejohto on myös mukana.

Kouvolan Sanomien tämän aamuisessa pääkirjoituksessa toimittaja Janne Rönkkö pohtii Kristillisdemokraattien käsillä olevia haasteita ja KD:n toimintakulttuurissa eläviä erityispiirteitä.

Omalta osaltani ajattelen näin:  Saadaksemme oman “messagen” eteenpäin, tarvitsemme vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan kanssa. On hyvä miettiä, millaista kieltä, millaisia viestejä vaihdamme ympäristössämme. Tulemmeko ymmärretyksi vai eristäydymmekö omaan maailmaamme?

Kun matkustan Iso-Britanniassa, puhun englantia ja tulen ymmärretyksi melko mukavasti riippuen toki omasta kyvystäni käyttää kieltä, jota ympäröivä yhteisö käyttää. Kun olen ollut Pariisissa, yritän ensin ranskaksi, mutta osaan sitä niin huonosti, että vaihdan englantiin ja tulen vähän heikosti ymmärretyksi.  No, hymyilemällä saa toki monta asiaa hoidetuksi.

Oikean työtavan ja työkielen valinta, myös politiikassa, on onnistuneen toiminnan ja tekemisen ehto.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Perhettä tukevaan verotukseen

Sunnuntai 30.8.2009 - Toimi Kankaanniemi


Pääministeri suuttui verokritiikistä, jota myös hänen puolueensa varapuheenjohtaja esitti. Kokoomus on vienyt veropolitiikkaa ja pääministeri on ollut takuumies. Se ymmärrettävästi suututtaa muita keskustalaisia.

Esille nousi myös perheverotus. Se on ollut oman puolueeni keskeinen teema jo toista vuosikymmentä. Malliamme ei saa yhdistää jo 1970-luvulla käytöstä poistettuun yhteisverotukseen. Yhteisverotus merkitsi sitä, että puolisoiden tulot laskettiin yhteen ja vero määrättiin kokonaissumman mukaan. Progressiivinen veroasteikko iski kohtuuttoman rajusti. Siitä luovuttiin ja siirryttiin yksilölliseen erillisverotukseen.

Pelkistetysti perheverotuksessa puolisot voisivat vapaaehtoisesti pyytää, että heidän tulonsa laskettaisiin yhteen ja jaettaisiin tasan kahtia ja vero määrättäisiin kummallekin erikseen. Jos lapsiperheiden huoltajille sallittaisiin tällainen menettely, perheiden verotus kevenisi erityisesti silloin, kun toisella puolisolla on selvästi enemmän tuloja kuin toisella. Esimerkiksi pienten lasten perheissä usein on näin. Toivottavasti pääministeri vie eteenpäin tätä KD:n ajamaa veromallia.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Puoluetuet

Keskiviikko 12.8.2009 - Bjarne Kallis

Niiden kymmenen vuoden aikana, joina toimin puolueen puheenjohtajana, ei mieleeni edes tullut, että yrityksiltä tai instituutioilta olisi pyydetty rahaa puolueelle. En myöskään usko, että rahojen saaminen olisi edes antanut erityisen hyviä tuloksia. Kielteisen päätöksen aiheuttamalla pettymyksellä olisi ollut negatiivinen vaikutus yleiseen mielialaan, ja ne muutamat positiiviset päätökset, joita olisi saatu, olisivat saattaneet synnyttää tiettyä kiitollisuudenvelkaa.

Vaalikampanjat rahoitimme säästetyillä varoilla, ja ehdokkaat pyrkivät lisäämään kassavaroja kampanjatuotteita myymällä. Näiden tuotteiden hinta alitti miltei poikkeuksetta tuotteen tavanomaisen markkinahinnan. Myyntikustannukset olivat lähellä nollaa, ja kun tuotteiden ostohinta oli edullinen, tuli vaalikassaan aina hiukan rahaa.

Tänään tuntuu hyvältä olla täysin ulkopuolella kaikesta siitä negatiivisesta, jota on tullut esille, kun on tutkittu puolueiden saamaa taloudellista tukea.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Turvallisesti koulutielle

Maanantai 10.8.2009 - Teija Arvidsson

Uusi kouluvuosi on taas alkamassa. Tänä syksynä koulutiensä aloittaa 57 000 uutta ekaluokkalaista.  Koulun alkaminen on pienen ihmisen elämässä suuri tapaus ja niinpä monessa kodissa on jo laskettu päiviä. Reput ja penaalit on hankittu ja toivottavasti myös koulutie kuljettu moneen kertaan. Vaaran paikkoja ainakin kaupungissa riittää.

Joka vuosi koulumatkoilla kuolee kymmenkunta lasta ja loukkaantuu useita satoja. Jokainen näistä onnettomuuksista on suuri tragedia perheen elämässä ja jokainen niistä on liikaa. Suuri osa onnettomuuksista voitaisiin välttää, jos autoilijat kiinnittäisivät enemmän huomioita kevyen liikenteen kulkijoihin ja vähentäisivät nopeutta.

Ensimmäisten viikkojen aikana kouluissa opetellaan liikennesääntöjä, liikennemerkkejä ja harjoitellaan turvallista liikkumista koulutiellä. Uskon, että useimmat vanhemmat tekevät samaa kotona. Kuitenkin lapsen havaintokyky saattaa herpaantua hetkessä. Tielle vierinyt jalkapallo, ohi ajava mopo tai tien toisella puolella vilkuttava kaveri kiinnittävät pienen koululaisen kaiken huomion ja lapsi saattaa rynnätä suin päin auton eteen. Alaluokkalainen ei myöskään osaa arvioida lähestyvän ajoneuvon nopeutta, etäisyyttä ja jarrutusmatkaa.

Liian monen lapsen koulutien varrelta puuttuvat vielä liikennevalot, suojatiet tai hidasteet. Liian moni autoilija ajaa koulujen ja päiväkotien ohitse aamukiireessä, väsyneenä ja ajatuksissaan. Liian paljon tapahtuu ”vähältä piti”-tilanteita, myös tällä viikolla.

Jospa tekisimme yhdessä päätöksen, että lähdemme töihin vähän aikaisemmin, ajamme hitaammin ja kunnioitamme niin pieniä kuin suuria jalankulkijoita, samoin kuin pyöräilijöitä ja mopoilijoita – vaikka ajaisivatkin väärin.  Lapsen ja nuoren henki on kuitenkin tärkein.

 

 

5 kommenttia .

Kuntapalveluihin panostaminen on välttämätöntä

Torstai 30.7.2009 - Päivi Räsänen

Suomea uhkaa massatyöttömyys ja samalla kansalaisten arvostamien palveluiden kurjistuminen, ennen muuta terveydenhuollon alasajo. Valtionvarainministeriön budjettiesitys ei tuo ratkaisua ongelmiin. Vajaan 10 000 lisätyöpaikan tavoite on vaisu  tilanteessa, jossa työttömiä on 61 000 enemmän kuin vuosi sitten ja työttömyys uhkaa lisääntyä vuoden loppuun mennessä lähes samalla määrällä, yltäen jopa yli 300 000 hengen massatyöttömyyteen. Työllistämistavoite on myös kunnianhimoton sitä taustaa vasten, että valtion velkaa kasvatetaan 13 miljardilla eurolla.

Hallitus laskee elvytystavoitteessa myös kunnilta tulevan rahoituksen varaan. Tämä on toiveajattelua - kunnat joutuvat talousahdingossaan luopumaan jo suunnittelemistaan investoinneista, kun peruspalveluistakin joudutaan tinkimään.

Hallitus jättää tällä budjettiesityksellä kuntapalvelut kurjistumaan: kansalaisten terveyspalveluiden, vanhustenhoidon ja koulupalvelujen taso on suuressa vaarassa. Hallituksen valitsema linja on erityisen käsittämätön, kun tiedossa on esimerkiksi sikainfluenssan aiheuttamat kustannukset, jotka lankeavat valtaosin kuntien hoidettavaksi.

Alla 25-vuotiaiden työttömyys on kasvanut vuoden takaisesta peräti 64 prosenttia. Tämä lisää riskiä varhaiseen syrjäytymiseen, mikä tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Yksi loppuelämäkseen syrjäytynyt nuori synnyttää kansantalouteen yli 700 000 euron loven. Kuntia tulisi nyt tukea ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä - panostamaan mielenterveyspalveluihin, koulun tukipalveluihin ja muuhun varhaiseen puuttumiseen. Lupauksia vanhustenhoidon ja omaishoidon parantamisesta ei saa unohtaa vaikeassakaan taloustilanteessa. Kuntapalvelujen laiminlyönnistä tulee kallis lasku - siksi budjettiesitystä tulee korjata niin, että palveluelvytykseen varataan riittävä panostus. 

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Tehtävä EU:ssa sai lähtölaukauksen

Maanantai 8.6.2009 - Päivi Räsänen

Odotukseni olivat korkealla europarlamenttien vaali-iltana, mutta tulos ylitti nekin. Vaaliliiton voitto oli selkeä ja tunnelma puolueemme vaalivalvojaisissa aivan huikea. Päällimmäinen tunne on syvä kiitollisuus sitoutuneelle kampanjaväelle, ehdokkaillemme, tukijoille ja ennen muuta Hänelle, jolle kunnia kuuluu kaikessa – niin voitoissa kuin tappioissa.

Hyvä lopputulos oli kolmen tekijän summa: onnistunut vaaliliitto, innostava kampanja ja loistava kärkiehdokkaamme. Suomi saa Sari Essayahista osaavan, tehokkaan ja sisukkaan edustajan Euroopan parlamenttiin. Paikka on puolueellemme tärkeä, saamme päätöksentekoon uuden, tiiviin kansainvälisen ulottuvuuden. Europarlamentin vaikutusvallan kasvaessa pystymme entistä paremmin vaikuttamaan lainsäädännön valmisteluun – samoja direktiivejä käsitellään sekä Suomen eduskunnassa että Euroopan parlamentissa. Pääsemme myös paremmin verkostoitumaan sen poliittisen eurooppalaisen rintaman kanssa, joka taistelee kristillisten arvojen puolesta.

Yhdeksän muuta ehdokastamme ansaitsevat puolueväen syvän kiitoksen. Jokainen ehdokas hoiti tehtävänsä kunnialla ja keräsi puolueelle kannatusta ja luottamusta.

Suomalainen vaalitulos oli myös voitto perinteisille kristillisille arvoille. Puoluekenttää on perinteisesti jaoteltu oikeiston ja vasemmiston erottelulla, mutta uudelle sukupolvelle tämä retoriikka käy yhä vieraammaksi. Vasemmistolaisuus ei näyttäydy houkuttelevana vaihtoehtona istuvaan hallitukseen tyytymättömille. Sen sijaan poliittisen kentän jakolinjaksi on noussut yhä vahvemmin suhde arvoliberalismiin. Tämä jakaa sisältä kaikkia suuria puolueita, vaikka niiden johtajat liputtavat liberaalien arvojen puolesta. Kristillisdemokraatit ja koko vaaliliittorintamamme sai tukea kansalaisilta, jotka ovat kyllästyneitä elämää kantavien arvojen rapauttamiseen.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Sin City tarvitsee kristillisdemokraatteja

Perjantai 29.5.2009 - Päivi Räsänen

Puolueemme vaalijuliste on herättänyt ansaittua huomiota. Elokuvamainoksen muotoon tehdyn julisteen ideana on konkretisoida, miten Tehtävä EU:ssa odottaa tekijäänsä. Kristillisdemokraattisten arvojen suomalaista puolustajaa tarvitaan Brysselissä kipeämminkin kuin koskaan. Henkinen pahoinvointi, arvojen kaaos, päihdeongelmat ja perheiden kriisit eivät rajoitu Suomeen, vaan koko läntinen postmoderni maailma kärsii elämää kantavien arvojen murtumisesta.

Julisteen innoittajana ollut ”Sin City” on yhteiskuntakriittinen kuvaus maailmasta, jossa yhteiskunnallisten instituutioiden merkitys on pienentynyt ja luonnolliset sosiaaliset hajonneet. Korruptoituneet vallanpitäjät riistävät pientä ihmistä, rikollisuus ja naiskauppa rehottavat.  

Euroopan Unionin ongelmia ovat vallan keskittyminen, byrokratisoituminen ja korruptio. Talouden epävakaus, työttömyys ja perheiden pahoinvointi ovat lisääntyneet. Tehtävämme EU:ssa on kestävien arvojen, perheiden ja instituutioiden jälleenrakentaminen, työn ja hyvinvoinnin luominen sekä unionin epäkohtiin puuttuminen rankalla kädellä. 

Sin City –elokuvan maailma on todellakin ronskia fantasiaa, mutta valintamme oli aivan tietoinen. Maailmassa on paljon epäkohtia ja raakuutta, minkä vuoksi Kristillisdemokraatteja tarvitaan toivon tuojina ja kestävien arvojen rakentajana.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Leikataan ja höylätään

Tiistai 12.5.2009 - Teija Arvidsson

Eilinen valtuuston kokous jätti surullisen olon. Miksi ei opita mitään edellisestä lamasta? Miksi ei yhteisestä tavoitteesta huolimatta kuitenkaan olla valmiita satsaamaan lapsiin ja nuoriin? Miksi kauniit puheet loppuvat siihen, kun pitää painaa äänestysnappia…?

Tuntuu irvokkaalta kuulla, että tämä lama antaa meille fantastisen mahdollisuuden rakenteellisiin uudistuksiin. Onko luokkakokojen kasvattaminen, lasten psykososiaalisesta tuesta tinkiminen  tai kyläkoulujen lakkauttaminen fantastista?

Ymmärrän toki kaupungin vakavan taloustilanteen ja kasvavan kuilun tulojen ja menojen välillä. Silti pelkään, että nyt tehdään miljoonan säästöjä, jotka muuttuvat kymmenen miljoonan kustannukseksi tulevaisuudessa. Emme saa kerätä lapsillemme velkataakkaa, mutta emme myöskään kuormaa kasvavista sosiaalimenoista.

En käsitä sitä, ettei nyt saisi puhua priorisoinnista. Ellei nyt, niin koska sitten? Minun mielestäni nämä säästötalkoot olisi pitänyt aloittaa juuri toisinpäin: ensin valtuusto olisi päättänyt priorisointijärjestyksestä, sitten eri lautakunnilta vaadittavista säästöprosenteista ja sen jälkeen olisi pantu lautakunnat laatimaan leikkauslistoja.

Kuka päätti leikkausprosentin ja sen, että kaikilta lautakunnilta vaaditaan yhtä suuret säästöt? Eikö juuri tästä asiasta päättäminen olisi ollut valtuuston tehtävä?

 

Kommentoi kirjoitusta.

Koulufoorumin satoa

Tiistai 7.4.2009 klo 22:54 - Teija Arvidsson

Olin eilen Hämeenlinnan OAY:n järjestämässä Koulufoorumissa. Aiheena oli koulutuksen tulevaisuus Hämeenlinnassa. Paneelissa oli mukana edustajat joka puolueesta. Iltaa juonsi TV2:n toimittaja Maarit Tastula.

Tein Koulufoorumia varten kyselyn Hämeenlinnan ala- ja yläkoulujen rehtoreille. Kysyin muun muassa, mitkä ovat koulujen suurimmat ongelmat. Vastaajien ylivoimainen enemmistö koki polttavimmaksi ongelmaksi suuret luokka- ja ryhmäkoot. Huolta kannettiin myös riittämättömistä erityis- ja tukiopetuksen resursseista.

Maarit Tastula kyseli oikeutetusti, miksi Hämeenlinnan koulut komeilevat valtakunnallisesti lähes suurimmilla oppilasryhmillä. Miksi opetukseen on satsattu niin niukasti, vaikka kaupungin talous on viime vuoteen asti ollut ylijäämäinen? Miksi koulutuksen laadun parantamiseen tarkoitetut rahat on käytetty ihan muuhun?  Miksi on investoitu rakennuksiin, mutta ei lapsiin?

Paneelissa nostatettiin käsiä useaan otteeseen. Kysyttiin, kuka on valmis korottamaan veroprosenttia, jos kerätyt varat käytetään koulupalveluiden parantamiseen. Yksikään käsi salissa ei tainnut jäädä alas. Samoin kysyttiin, kuka on valmis satsaamaan oppilashuoltoon. Jälleen yhtä liikuttava yksimielisyys.

Toivon todella, että tämä yksimielisyys jatkuu, kun päätetään tulevista budjeteista. Olen sitä mieltä, että lasten ja nuorten lautakunnan määrärahoista ei ole varaa leikata. Lainaan tähän loppuun kahden rehtorin kommentit:

” Ymmärrämme säästötarpeet, mutta lapsista ei voi säästää. Lapset voivat huonosti ja se näkyy koulussa. Ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö säästäisi kaupungin varoja, näkyisi koulussa lasten hyvinvointina ja säästäisi myös koulupuolen resurssia.”

”Milloin tulee oikeasti se luvattu ja odotettu lasten vuosi?  Jos kysyisimme isiltä ja äideiltä, mikä on heille tärkeintä elämässä, vastaus olisi lapset. Milloin kaupunkimme vastaa samalla tavalla?  Lapsiin satsaus on sijoitus tulevaisuuteen.”

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kierteessä kohti sukupuolineutraalia avioliittoa

Torstai 2.4.2009 - Päivi Räsänen

Olen ylpeä Ruotsin kristillisdemokraateista. Sisarpuolueemme jäi ainoana koko ruotsalaisessa puoluekentässä puolustamaan miehen ja naisen välistä avioliittoa. Vaikka taistelussa joskus häviää, silläkin on arvoa, että loppuun saakka, vastoin valtavirtaa rohkenee puolustaa totuutta. Ruotsin valtiopäivät hyväksyivät suurella enemmistöllä sukupuolineutraalin avioliiton. Tätä päämäärää kohti on edetty askel askeleelta - Suomen seuratessa perässä.

Ruotsin esimerkki osoittaa sen, että ns. seksuaalista ”tasa-arvoa” edistävät tahot eivät ole tyytyväisiä ennen kuin viimeinenkin toisinajattelija on vaiennettu. Ruotsalaisen seksuaalivalistusjärjestön edustaja tervehti muutosta ilolla, mutta kritisoi pappien mahdollisuutta kieltäytyä vihkimisestä. Hänen mukaansa mahdollisuus syrjintään pysyy näin ollen laissa kirjoitettuna.

Ruotsin kirkossa jokaisen seurakunnan on jatkossa tarjottava kaikille pariskunnille mahdollisuus avioitumiseen, mutta papeille on luvattu oikeus kieltäytyä vihkimästä homoparia. Voi kuvitella, että seuraava tavoite on poistaa tämäkin omantunnon vapaus. Julistetaanko Raamatun homoseksuaalisuutta käsittelevät tekstit pannaan?

Suomen eduskunta päättää piakkoin hallituksen esityksestä samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta. Tämä on yksi askel kohti sukupuolineutraalia avioliittoa. Siinä äitiys ja isyys korvataan sukupuolineutraalilla vanhemmuudella: lapsella voisi olla yhtä aikaa kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. Kuitenkin lapsen asema voitaisiin yhtä hyvin turvata niin, että oman vanhemman kumppani toimisi laillisena huoltajana.

Miksi äidin naiskumppanista pitää tehdä ”äiti”? Toivon, että eduskunta ymmärtäisi pysäyttää kierteen.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Isien teot

Torstai 12.3.2009 - Sari Palm


Kun entinen opetusministeri Sari Sarkomaa teki ratkaisunsa ennen joulua ja valitsi perheen ykkösteemaksi työn ja perheen yhteensovittamisen tiellä ja jätti ministeriön, nostin näkymätöntä hattuani, ja nostan edelleen. Hän oli aktiivinen opetusministeri, mutta perheen etu menee kaiken edelle. Valinnastaan hän sai paljon positiivista julkisuutta.

Vihreä kansanedustaja Ville Niinistö oli jokunen viikko sitten valokeilassa, kun julkinen odotus kohdistui hänen osallistumiseensa puolueen puheenjohtajakisaan. Hän valitsi perheen. Iso +.

Viimeinen huomioitu isä on MTK:n luopuva puheenjohtaja Michael Hornborg, joka on ilmoittanut keskittyvänsä eräänä kärkiteemana jatkossa perheeseen.

Kaikki kolme ovat upeita “julkisuusmannekiineja” sille, miten perheen ja työn yhteensovittaminen vaatii myös valintoja.  On ihan oikein, että huomaamme sen, miten johtotehtävät vievät paljon voimavaroja ja huomiota, myös perheeltä. Isien ja äitien valinnat perheen aktiivivaiheen aikana vaikuttavat tulevaan polveen merkittävästi.

Kun eilen illalla soittelin kotiin työmaalta ennen kymmenen uutisia, kuulin kahden lapseni olevan sairaana. Ensimmäinen kommenttini oli “olisinpa siellä”. Tähän mieheni, lasten isä, totesi jotenkin tähän tapaan “kyllä tämä täällä hoituu, ole rauhassa”. Ei pelkästään julkisten isien valinnat ja teot ole merkityksellisiä lasten ja nuorten hyvinvoinnille. Julkisivujen takana kantaa vastuuta monet isät ja äidit, he, jotka mahdollistavat  perheen toisen vanhemman toimimisen työssä, joka vie välillä pois perheen luota ja kiinnittävät ajatukset toisaalle.

Kaikki isien ja äitien  valinnat eivät näy julkisuudessa, mutta jokaisella kotona läsnäolevalla isällä ja äidillä on ratkaiseva merkitys tyttöjen ja poikien aikuiseksi kasvamisen tiellä.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Vaali-into kasvaa

Lauantai 7.2.2009 - Päivi Räsänen

Tänään pidimme puoluehallituksen puhelinkokouksen. Käsiteltäviä asioita oli vain yksi. Päätimme yksimielisesti solmia teknisen vaaliliiton Perussuomalaisten kanssa Euroopan parlamenttivaaleissa. Kannatuslukujen valossa tällä vaaliliitolla on täysi mahdollisuus tavoitella kahta parlamentaarikkopaikkaa.

Päätös mullistaa aiemmat asetelmat. Korkean äänikynnyksen vuoksi omalla listalla ehdokkaan läpimeno olisi ollut varsin epävarmaa ja silloin puolueellemme annetut äänet olisivat menneet tasaisesti muiden puolueiden hyväksi. Siksi etsimme aktiivisesti vaaliliittoyhteistyötä muiden vastaavassa asemassa olevien puolueiden kanssa. Rkp halusi mennä omalla listalla, vaikka sen kannatus on selvästi äänikynnyksen alapuolella.

Nyt solmittu tekninen vaaliliitto tuo intoa ja uskottavuutta vaalityöhömme. Nämä vaalit eivät ole meille välivaalit, vaan tavoittelemme vakavasti omaa edustajaa puolustamaan kristillisdemokraattisia arvoja Euroopan parlamenttiin.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Elvytystä

Perjantai 30.1.2009 klo 18:47 - Teija Arvidsson


Tänään hallitus on päättänyt yli 400 miljoonan euron elvytyspaketista. On hieno juttu, että vihdoin toteutetaan niitä uudistuksia, joita KD on ajanut jo vuosia! Lapsilisät, alimmat päivärahat, kotihoidontuki sekä yksityisen hoidon tuki tullaan sitomaan indeksiin. Uudistukset astuvat voimaan vasta 1.3.2011, mutta hyvä niinkin.

Lisärahaa on luvassa myös homekoulujen ja rakennusten kunnostamiseen. Sillä saralla tarvetta olisi vaikka kuinka paljon, mutta jostain on aloitettava. Toivottavasti tästä lisäresurssista liikenee jotain myös Hämeenlinnan kouluille. Korjaustarvetta piisaa.

Saa nähdä, ovatko nämä elvytyskeinot riittäviä ja mitä vielä on edessä. Minä opettajana kannan tietysti huolta perheiden selviämisestä. Vanhempien ongelmat ja huolet kun heijastuvat välittömästi lapsiin.

Jospa taloustaantuma toisaalta herättäisi meidät huomaamaan, ettei kaikkea voi mitata rahassa. Arvokkaimmat asiat ovat edelleen ilmaisia. Parhaat elvytyskeinotkaan eivät edellytä lainanottoa.  Rakkaus, välittäminen, hyväksyminen ja rohkaisu eivät maksa mitään, mutta niiden avulla saa elvytettyä tärkeintä pääomaa, ihmisen sielua ja mieltä.

 

 

1 kommentti .

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »