Kaupunkilaisten Hämeenlinna

Torstai 5.7.2012 - Teija Arvidsson

hmeen_linna3.jpg  

Hämeenlinnan kaupunki on viime viikkoina saanut ihailevia kommentteja kaupungissa vierailleilta kesäjuhlien osallistujilta ja muilta matkalaisilta.  Ihailua ovat keränneet kauniit rannat, vehreät puistot ja torin kukka-amppelitkin.

On mukavaa, että Hämeenlinna näyttäytyy turisteille aurinkoisessa valossa. Tärkeämpää on kuitenkin, miten kaupunki näyttäytyy omille kaupunkilaisilleen. Silloin huomio kiinnittyy kauniin ympäristön lisäksi kaupungin peruspalveluihin, joista tärkeimpiä ovat toimiva terveydenhuolto, laadukas koulutus ja sekä hyvät ikäihmisten palvelut.  Näissä palveluissa Hämeenlinna ei viime aikoina ole liiemmin loistanut.

Muutosta muutoksen vuoksi

Tällä valtuustokaudella Hämeenlinnassa on otettu käyttöön monia uusia toimintamalleja. Tilaaja-tuottajamalli, elämänkaarilautakunnat, liikelaitostamiset ja yhtiöittämiset ovat vilahdelleet uutisissa. Tavoitteena on ollut toiminnan tehostaminen, kustannustietoisuuden lisääminen ja säästöjen löytyminen. Tosiasia on kuitenkin, että suuresta organisaatiouudistuksesta saatu hyöty on hämärän peitossa. Kustannukset karkaavat käsistä ja suorittava henkilökunta on entistä väsyneempää.

Kaupungin tilinpäätös on ollut kolmena peräkkäisenä vuonna negatiivinen. Hämeenlinna on velkaantunut huimaa vauhtia samaan aikaan kun kaupunkilaisten kokemus on, että monet palvelut ovat heikentyneet. Hyvä kysymys onkin, mihin kaikki veroeurot oikein kuluvat, kun mikään ei riitä.

Hämeenlinna on laatinut talouden tasapainottamisohjelman, jonka tarkoituksena on saada menot kuriin ja kaupungin velkaantuminen loppumaan. Säästöjen pääpaino on vanhustenhuollon kulujen karsimisessa.  On mahdoton yhtälö, että laitospaikkoja vähennetään samaan aikaan kun kotihoidon kriteerejä ollaan tiukentamassa. Jo nyt monen vanhuksen kotona oleminen on sarja selviytymistarinoita päivästä päivään. Säästöjen nimissä meillä ei ole oikeutta jättää vanhuksia ja sairaita heitteille.  Säästöt eivät saa kohdistua kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin.

Kohtuutta suunnitelmiin

Nyt olisi syytä kääntää katse oman tuotannon kehittämiseen. Palveluiden ostaminen yksityiseltä sektorilta ei ole mikään oikotie säästöihin. Ulkoinen palveluntuottaja ottaa aina oman siivunsa kustannuksista ja kilpailuttaminenkin maksaa. Myös kaupungin ja kuntayhtymien omaa toimintaa on mahdollista tehostaa ja joustavoittaa. Toiminnan kehittäminen on suunnattava hyvään, motivoivaan johtamiseen ja henkilöstön parhaan osaamisen hyödyntämiseen. Hallintoa on eläköitymisen myötä kevennettävä ja tilaaja-tuottajamalli otettava kriittiseen tarkasteluun.

Pro Hämeenlinna -koalition puolueet Keskusta, Kristillisdemokraatit, Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto ovat yhtä mieltä siitä, että tässä taloustilanteessa on jäädytettävä kaikki tarpeettomat ja ylimitoitetut investoinnit, jotka aina aiheuttavat myös käyttömenoja.  Hämeenlinnalla on niin valtava korjausvelka huonokuntoisissa kiinteistöissään, että on syytä keskittyä olemassa olevasta rakennuskannasta huolehtimiseen ja välttämättömään uudisrakentamiseen.  Lasten täytyy saada terveelliset ja turvalliset koulutilat. Sen sijaan liikuntaa voidaan harrastaa muuallakin kuin kansainväliset kilpailustandardit täyttävissä palloiluhalleissa ja tekonurmikentillä.

Etelärannan rakentaminen sekoittaisi keskustan asuntomarkkinat pitkäksi aikaa. Puisto- ja messualueen täyttäminen kerrostaloilla ei liene järkevää eikä tarkoituksenmukaista. Lukuisia eri käyttäjäryhmiä hyvin palvelevan Hämeenkaaren peruskorjaus kannattaisi ottaa vielä uudelleen harkintaan.

Elinvoimaa pienyrityksistä

Jokin aika sitten poikkesin Keskustalossa ja järkytyin tyhjillään ammottavista liikehuoneistoista. Kaupungin keskusta on kiihtyvällä vauhdilla valumassa Reskalle ja pian myös moottoritien katteelle.  Skogsterin kiinteistöön avattava kauppahalli ja ilmaiset tunnin kiekkopaikat lähikaduilla herättäisivät varmasti torin yläpäänkin eloon.

Kristillisdemokraatit näkevät, että Hämeenlinnaa tulee kehittää hyväksi asumiskaupungiksi, jossa viihtyvät niin nuoret kuin vanhat. Kaupunki tarvitsee elinkeinoelämää, mutta sitä tuovat ennen kaikkea pienet, elinvoimaiset yritykset. Kaupungin tehtävä ei niinkään ole osallistua ylioptimististen jättihankkeiden edistämiseen, kuin sinnikkäiden pienyrittäjien toimintaedellytysten turvaamiseen.

Nyt on aika laskeutua tavallisen kaupunkilaisen elämänpiirin tasolle ja tehdä yhdessä työtä, jotta hyvä arki asuisi edelleen kauniissa Hämeenlinnassa ja sen kirkonkylissä.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pro Hämeenlinna

Miksi Pro Hämeenlinna?

Maanantai 18.6.2012 klo 23:08 - Teija Arvidsson

Tänään julkistettiin kristillisdemokraattien, keskustan, perussuomalaisten ja vasemmistoliiton yhteinen koalitio, Pro Hämeenlinna. Kyseessä on vaalien jälkeen solmittava tekninen vaaliliitto oikeudenmukaisen osan saamiseksi kaikista luottamuspaikoista.

Meille kristillisdemokraateille tekninen vaaliliitto on tuttu asia jo viime kuntavaaleista. Vaalien jälkeen solmimme teknisen vaaliliiton perussuomalaisten kanssa. Se oli ainoa vaihtoehto, jotta saimme edes likimain vaalien tulosta vastaavan osan luottamuspaikoista

Hämeenlinnassa luottamuspaikat jaetaan d´Hondtin menetelmällä, joka suosii kohtuuttomasti isoja puolueita. Tällä vaalikaudella kokoomus ja SDP  saivat kumpikin noin 1/3 äänistä, mutta lähes 1/2  luottamuspaikoista (etenkin kaikki puheenjohtajuudet, yhtiöiden ja liikelaitosten johtokuntien jäsenyydet sekä edustukset eri kumppanuusyhteisöjen hallituksissa).

Paikat ovat kasautuneet samoille henkilöille, joilla ei kuitenkaan ole ollut kykyä tai aikaa perehtyä asioihin kunnolla.

Hämeenlinnan poliittista uudistusta suunniteltaessa pienpuolueet esittivät luottamuspaikkojen jakamista pisteytysmenetelmällä, joka olisi tarkasti huomioinut jokaisen puolueen vaaleissa saaman äänimäärän. Tämä ei kelvannut isoille puolueille. Näin ollen koalitio on ainoa keino saada se vaikutusvalta ja vastuu, joka pienpuolueille vaalien tuloksen mukaan kuuluu.  

Hämeenlinna on tällä hetkellä isojen haasteiden edessä. Talous on retuperällä ja melkoiset aikapommit tikittävät niin Innoparkissa, sairaanhoitopiirissä taloudessa kuin huonokuntoisissa rakennuksissa. Nyt ovat hyvät neuvot kalliit.

On  tosiasia, että Hämeenlinnan asioita on hoidettu heikosti ja päävastuun siitä kantavat kaksi isoa puoluetta, jotka ovat miehittäneet kaikki tärkeät luottamuspaikat. Kaupungin konsernijohto on elänyt ainakin viimeisen vuosikymmenen kasvun huumassa ja laatinut suuruudenhulluja suunnitelmia Hämeenlinnan velkaannuttamiseksi.

Kuitenkin kaupungin ensisijainen tehtävä on huolehtia peruspalveluista, jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle.  Näitä ovat kohtuuhintaiset asunnot tavallisille ihmisille, turvallinen vanhustenhoito, toimiva terveydenhuolto sekä laadukas koulutus.  

Emme lupaa, että Pro Hämeenlinnalla on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Emme myöskään sano, että vain pienpuolueilla on kaikki viisaus.

Sanomme kuitenkin painokkaasti, että nyt tarvitaan kaikkia puolueita kantamaan yhdessä vastuuta oman kaupunkimme tulevaisuudesta. Kaikki ymmärrys ei asu vain kokoomuslaisten ja demarien päässä. Nyt tarvitaan kaikkien puolueiden resurssit käyttöön, viisaita ja osaavia ihmisiä oikeille paikoille. Tarvitaan luottamushenkilöitä, joilla on talousosaamista ja yritysosaamista, mutta myös ymmärrystä ja sydäntä tavallisen kaupunkilaisen arkisille asioille.

Oikeanvärinen jäsenkirja ei saa olla suurin meriitti luottamuspaikkoja täytettäessä.

Me kristillisdemokraatteina haluamme tehdä työtä paremman Hämeenlinnan puolesta, siksi Pro Hämeenlinna!

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pro Hämeenlinna

Tyrmäys kotihoidontuen leikkaukselle

Maanantai 5.3.2012 klo 21:48 - Päivi Räsänen

 

Kotihoidontuen leikkausta lyhentämällä sen kestoa on perusteltu keinona sekä valtiontalouden tasapainotukseksi että rakenteelliseksi uudistukseksi naisten työllisyysasteen nostamiseksi. Molemmat perustelut ovat huonoja ja vääriä.

Kotihoidontuen lyhentäminen lisäisi välittömiä kustannuksia kunnallisen päivähoidon järjestämiseksi. Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle varovaisestikin arvioiden yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidontuki. Erityisen kallista on juuri pienten lasten hoitaminen päivähoidossa.

Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan huoltosuhteen vääristymän aiheuttaman kestävyysvajeen ratkaisemiseksi. Tarvitsemme lisää työntekijöitä. On kuitenkin väärin repiä pienten lasten vanhemmat työelämään siinä vaiheessa, jossa lapsen etu on saada hoivaa omalta vanhemmaltaan. Väestön ikääntyminen johtuu juuri siitä, että syntyvyys on vähentynyt. Kotihoidontuen leikkaus olisi perhepoliittisesti väärä viesti lapsiperheille.

Tärkein perustelu alle kolmevuotiaiden lasten oikeudelle täysipäiväiseen kotihoidontukeen on lapsen etu. Pienellä lapsella tulee olla oikeus oman vanhemman syliin. Kolmen ikävuoden raja on perusteltu niin kehityspsykologian kuin infektiotautiriskien näkökulmasta. Alle kolmevuotias ei tarvitse kehityksensä kannalta niinkään virikkeitä tai ikätovereita vaan pysyvän ja turvallisen kiintymyssuhteen vanhempaansa. Alle kolmevuotiaat ovat myös suurimmassa riskissä infektiokierteisiin lapsiryhmissä. Kotihoidossa pikkulasten korvatulehdusriskit ovat huomattavasti pienemmät kuin päiväkotiryhmissä.

Kotihoidontuki tarjoaa perheille valinnanvapauden, jota ei tule kaventaa. Perheet voivat valita kunnallisen kokopäivähoidon, osittaisen hoitovapaan tai kotihoidon. Kotihoidontuki mahdollistaa myös molempien vanhempien osapäivätyön, jolloin hoitovastuu jaetaan. Osapäivätyön kehittämisen jarruna ei ole kotihoidontuki vaan joustamaton työelämä. Päätökset pikkulapsen hoitopaikasta tulee saada tehdä keittiöpöydän äärellä.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 4.3.2012

Askeleen edellä

Sunnuntai 15.1.2012 klo 17:36 - Teija Arvidsson

Olimme askeleen edellä, kun pystytimme lauantaiaamuna Sari Essayah´n vaaliteltan Reskalle. Hetken päästä vihreät saapuivat tuuliselle kävelykadulle Haavisto-kylttien kanssa. Navakka viima oli viedä teltat, esitteet ja ihmisetkin mennessään. Onneksi olimme päättäneet järjestää varsinaisen vaalitilaisuuden sisällä kahvilassa.

Puolen päivän aikaan Cafe Vera oli tupaten täynnä ihmisiä, jotka odottivat näkevänsä reippaan ja selkeäsanaisen presidenttiehdokkaan ilmielävänä. Odotus palkittiin ja yleisö sai kuulla puolen tunnin ajan painavaa asiaa ja vastauksia kysymyksiin.

Ulko- ja talouspoliittisten haasteiden lisäksi Essayah keskittyi puheessaan syrjäytymiskehitykseen, jonka hän näkee Suomen tulevaisuuden suurimmaksi haasteeksi. - Tarvitsemme lähimmäisyhteiskuntaa, jossa jokainen huolehtii itsensä lisäksi myös toisista.

Essayah arvosteli sitä, että presidentinvaalikeskusteluissa on jääty liikaa kiinni menneisiin asioihin ja 90-luvulla tehtyihin virheisiin. Hän katsoo, että on tärkeämpää suunnata keskustelua eteenpäin ja miettiä, millä eväillä Suomi selviytyy tulevaisuudessa.

Eräässä televisiotenteissä kysyttiin, ketä julkisuuden henkilöä ehdokkaat arvostavat eniten. Sari mainitsi nimeltä Tony Blairin, jota hän sanoi kunnioittavansa niin poliitikkona kuin ihmisenä. Minä voin sanoa samaa Sari Essayah´sta. Hän  on viisas ja taitava asiaosaaja sekä lämmin ja välitön ihminen, jota arvostan jokaisella elämän alueella.

Ensimmäisellä kierroksella voi äänestää parasta. Siksi valintani on Sari.

sari_paivi_ja_teija.jpg

1 kommentti .

Jälleen "kisoihin"

Maanantai 31.10.2011 - Sari Essayah

Viimeisen puolen vuoden ajan olen yhä tihenevästi saanut yhteydenottoja – on tiedusteltu, voisinko asettua Kristillisdemokraattien presidenttiehdokkaaksi. Elokuun puoluekokous Kokkolassa päätti delegoida päätöksenteon, mutta linjasi hyvin selkeästi, etteivät Kristillisdemokraatit asetu puolueena minkään muun puolueen ehdokkaan taakse. Kysymystä ehdokkuudesta olen punninnut koko tämän ajan.

Presidenttiehdokkuuteen ei voi hypätä puolihuolimattomasti eikä se ole esikampanja joihinkin muihin vaaleihin. Kampanjoissa ei myöskään ole ”light”-versioita, vaan peliin on laitettava koko persoona, puhumattakaan ajasta ja rahasta. Lisäksi näissäkin ”kisoissa” semifinaalista tähdätään eteenpäin, vaikka jokainen osallistuva ehdokas tuo oman lisänsä arvokeskusteluun. Pystyin siis helposti listaamaan A-4:n verran perusteluita poisjäännille. 

Vakaan harkinnan jälkeen olen kuitenkin päättänyt olla käytettävissä Kristillisdemokraattien ehdokkaana presidentin vaaleissa, mikäli KD:n puoluevaltuusto niin päättää.  Koin, että on ainakin kaksi sellaista syytä, miksi tulee olla mukana: Suomen suunta ja arvopohja.

Koko Euroopan ja maailmankin eläessä koettelemuksissa ja isojen haasteiden keskellä vastuullinen poliittinen liike ei saa jäädä sivustakatsojaksi, kun keskustellaan Suomen tulevaisuudesta. Kristillisdemokraattista ei ole vetäytyä vastuusta, vaan on käytettävä kaikki ne mahdollisuudet, mitä on olemassa kehityksen kankeamiseksi paremmalle uralle.

Kriisiytyneen Euroopan hullua vuotta sen päätöksenteon ytimessä seuratessa on käynyt yhä ilmeisemmäksi, että nyt tarvitaan selväjärkisiä poliittisia linjauksia, joiden avulla Euroopan pankki- ja velkakriisistä päästäisiin eteenpäin. Suomalainen keskustelu ei saa jäädä pelkästään siihen poteroon, kuka teki 1990-luvun virhepäätöksiä. EU:n muutosvauhti on nyt huima. Integraatio on talouskriisin oloissa paljon nopeampaa ja menee syvemmälle kuin pelkin poliittisin askelin olisi tapahtunut. On perusteellisesti arvioitava maamme suuntaa EU:n kehityksessä ja siksi se keskustelu kuuluu myös presidentinvaaleihin.

Presidentti on myös keskeinen arvokeskustelija. Yhteiskunnan arvot näkyvät siinä, miten se kohtelee heikoimpia jäseniään. Vastuu apua tarvitsevista yhteisön jäsenistä pohjautuu meille tuttuun ohjeeseen rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Sitä voidaan kutsua myös yhteisvastuun periaatteeksi. Yhteisvastuu nousee jokaisen meidän asenteista ja elämänratkaisuista ja se ulottuu myös kotimaan rajojen yli. Kehitysapu ja toisaalta eriarvoisuuden ja syrjäytymisen torjunta täällä kotimaassa eivät ole millään tavoin vastakkaisia tavoitteita.

Kansainväliseen vastuuseen kuuluu toimia ulkopolitiikassa siten, että ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamista edistettäisiin kaikissa maissa ja että sekä naisilla että miehillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Näistä arvoista kiinnipitäminen on erityisen tärkeää nyt, kun esimerkiksi arabimaailma käy läpi suuria muutoksia. Länsimaat ovat tietoisesti sulkeneet silmänsä ihmisoikeuksien puuttumiselta, ja tukeneet kulissivakautta armeijan avulla ylläpitäneitä yksinvaltiaita. Valitettavan usein ihmisoikeuksiin sovelletaan rajahyötyajattelua, jossa niiden kunnioittamista vaaditaan vain, jos omat taloudelliset edut eivät siitä kärsi.

Oikeudenmukaista ja välittävää maailmaa eikä lähimmäisyhteiskuntaa synny, elleivät yksittäiset kansalaiset itse valinnoissaan ota huomioon lähimmäisiään niin lähellä kuin kaukanakin. Jokainen yhteiskunta tarvitsee toimiakseen yhteisesti hyväksytyt arvot. Lähimmäisyhteiskunta on arvopohja, jota voi kunnioittaa kulttuuritaustasta riippumatta.  Sillä muuttuvassa maailmassa on kuitenkin vielä tinkimättömiä elämänarvoja – lähimmäisen ihmisarvo on niistä keskeisimpiä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Presidentinvaalit, Sari Essayah

Jokaista tarvitaan

Perjantai 16.9.2011 - Teija Arvidsson


Hämeenlinnan kaupunki mainostaa itseään sloganilla ”Hyvä arki asuu Hämeenlinnassa”. Monen kohdalla arki onkin hyvää, jos elämän peruspalikat ovat paikallaan: työ, terveys ja ihmissuhteet. Kuitenkin yhä enemmän on niitä kaupunkilaisia, jotka ovat pudonneet työelämän ulkopuolelle, terveys pettää ja yksinäisyys uhkaa.  Heistä suurin osa on ikäihmisiä, mutta huolestuttavan monet parhaassa työiässä olevia. Mistä löytyy hyvä arki myös heille?

Haastavassa taloudellisessa tilanteessa tarvitaan tiukkaa budjettikuria, jotta rahaa riittää peruspalveluihin ja velkaantuminen saadaan loppumaan. Myös hallinnon keventäminen ja rakenteellinen uudistaminen on välttämätöntä. On kuitenkin vaarana, että suuria ja kauaskantoisia ratkaisuja tehdään yksinomaan välittömien taloudellisten säästöjen perusteella. Olisi syytä selvittää myös päätösten pitkäkestoiset vaikutukset esimerkiksi yhdyskuntarakenteen muuttumiseen,  ympäristökuormitukseen ja yksilön terveyteen.  Nämä vaikutukset huomioon ottamalla vaikkapa kyläkouluratkaisun hinta saattaa tuottaa yllätyksen.

Yhteiskunnalla on omat tehtävänsä ja vastuunsa, joita se ei voi väistää. Näitä vastuita tulevat vanhuspalvelulaki ja nuorisotakuu toteutuessaan edelleen kasvattamaan. Vastuu omasta ja läheisten hyvinvoinnista on kuitenkin meillä jokaisella. Tarvitaan oman terveyden entistä parempaa hoitamista, jotta yhteiskunnan rahat riittäisivät tulevaisuudessa muuhunkin kuin terveydenhuoltoon. Tarvitaan ystävän rinnalla kulkemista, sillä mitkään ammattiauttajat eivät ehdi kuuntelemaan koko kansan murheita. Tarvitaan omaisia, jotka rakastavat, sillä siihen ei yhteiskunta kykene. Tarvitaan aktiivista kansalaistoimintaa, joka rakentaa kanavat niille lukuisille vapaaehtoisille, jotka haluavat auttaa.

Hyvä arki Hämeenlinnassa tarvitsee sinua ja minua, meitä kaikkia.

Kommentoi kirjoitusta.

Talousturbulenssi jatkuu

Tiistai 9.8.2011 - Sari Essayah

Talouskriisi ei ota laantuakseen. Viikonlopun aikana linjat kävivät kuumina kun sekä Euroopan Keskuspankki (EKP) että johtavien teollisuus- ja kehittyvien maiden G-20 järjestö pitivät omia puhelinkokouksiaan markkinoita rauhoittaakseen.

Euroopan ongelmien lisäksi viikonlopun talouspaniikin toinen syy on se, että luottoluokittaja Standard & Poor's pudotti Yhdysvaltain luottoluokitusta, mitä on pidetty ennenkuulumattomana. Aasian pörssit hermostuivat, sillä mm. Kiina ja Japani omistavat yhdessä yli 40 % USA:n velkakirjalainoista.

EKP ryhtyy jälleen ”poikkeukselliseen väliintuloon” ja haalii markkinoilta Italian ja Espanjan joukkovelkakirjoja rauhoittaakseen korkopainetta näitä maita kohtaan. Atlantin toisella puolella nostettiin puolestaan velkakattoa, jotta USA:n liittovaltio ei ajaudu akuuttiin maksukriisiin. Velkaa on siis paikattu velalla joka puolella; ei ihme, jos markkinoiden luottamus on lujilla.

Euroopan Keskuspankki on jo aikaa sitten jättänyt hyvästit periaatteilleen riippumattomana toimijana, jonka ainut tarkoitus piti olla euron hintavakauden varmistaminen. Ongelmaluottoja tukemalla EKP on itse luonut tilanteen, joka houkuttelee spekuloimaan jäsenvaltioiden velkakirjoilla. Miljardien väliintulot lainamarkkinoilla ovat huojuttaneet EKP:n omaa uskottavuutta, ja käynnistäneet arvailut, koska moinen ”roskapankki” mahtaa tarvita lisää pääomittamista jäsenmaidensa keskuspankeilta; näinhän tapahtui jo vuoden 2010 lopussa.

Espanja ja Italia ovat mittaluokaltaan EU:n suurempia talousalueita. On selvää, että euromailla ei ole varaa rakentaa niille samanlaisia pelastuspaketteja kuin pienille kriisimaille, sillä rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Mikä siis neuvoksi?

Monesti tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Myönnetään, että esim. Kreikan lainat on parasta kirjata luottotappioihin ja valmistaudutaan hallittuun velkasaneeraukseen. Rahoitusvakausvälineellä ei enää yritettäisikään taata ongelmavaltioiden velkoja, vaan pääomitettaisiin sillä osakkeita vastaan suoraan niitä pankkeja, joilla olisi riski joutua velkasaneerauksen seurauksena ongelmiin. Osittainen pankkien omistaminen turvaisi pankkituen takaisin saannin ja pidemmällä tähtäimellä toivon mukaan myös veronmaksajien edun. EU:n olisi siis järkevämpää yrittää keskittyä puhtaasti pankkikriisin dominoefektin estämiseen kuin ruokkia takausmekanismeilla ongelmavaltioiden velkakierrettä. Jäsenvaltiot hoitakoot kukin oman holtittoman talouspolitiikkansa kuntoon.

Toisaalta into rakentaa yhteisiä velkavastuita selittyy pitkälti liittovaltiokehitystä ajavien poliittisilla pyrkimyksillä, joten vaihtoehtoisia malleja ei edes haeta. Eläkkeelle jäävä EKP:n pääjohtaja Trichet maalaili jo alkuvuodesta federalistin unelmaa: yksi valtiovarainministeriö koko EU:hun, ja yhteiset eurobondit liikkeelle. Näinhän ne velatkin muuttuu saataviksi!

Yritysten kannalta sekavan tilanteen ongelma on, että raha pakenee tällä hetkellä talouselämää vauhdittamasta reaaliomaisuuteen mm. kultaan. Pahaa vain pelkään, että kriisin syvetessä myös maiden kultavarantoja aletaan myydä ja sen sääntelymekanismi saattaa pettää. Vanha sijoitusvinkki saattaa taas pian pitää paikkansa: maa säilyttää arvonsa aina, sillä sen valmistus on toistaiseksi lopetettu!

 

Kommentoi kirjoitusta.

Joka kuuseen kurkottaa, saattaa katajaan kapsahtaa

Maanantai 6.6.2011 - Peter Östman

Suomalainen politiikka on vuosikymmenten ajan tunnettu vakaudestaan ja sovittelutahdosta suurissakin kysymyksissä. Ehkä juuri tästä syystä monet ovat pitäneet suomalaista politiikkaa värittömänä ja tylsänä. Mutta sitten alkoi tapahtua. Ensin tuli vaalirahoitusskandaali heti vuoden 2007 vaalien jälkeen. Yleinen luottamus poliitikkoihin kärsi skandaalin seurauksena pahan kolauksen. Kesä 2008 puhkaisi kuplan Yhdysvalloissa, ja seurasi maailmanlaajuinen talouskriisi. Työttömyys ja kasvavat tuloerot tarjosivat hyvän kasvualustan yleiselle tyytymättömyydelle ja uudenlaiselle protestimielialalle, jota ei Suomessa oltu nähty vuosikymmeniin. Sen jälkeen kaikki tapahtuikin hyvin nopeasti. Perussuomalaisten suosio nousi korkeuksiin, ja puolue esiintyi totuudentorvena yhä useammassa asiassa. Vaalitulos yllätti monet. Epäilykset siitä, onnistutaanko vaalituloksesta käsin muodostamaan yhteistyöhaluinen hallitus, näyttävät osoittautuvan aiheellisiksi.

Hallitusneuvotteluissa suuria kysymyksiä ovat olleet Suomen rooli Eurooppa-politiikassa, sekä valtiontalouden tasapainottaminen tulevien neljän vuoden aikana. Perussuomalaisilla ei ollut kompromissitahtoa Eurooppa-politiikassa, ja Soini valitsi oppositioon menemisen. Se oli siis heidän oma valintansa. Seuraava tunnustelukierros johti kuuden puolueen neuvotteluihin, joissa osallistujia oli oikealta vasemmalle. Sellainen asetelma vaatii kärsivällisyyttä ja sovittelunhalua. Tämän hallitustunnustelija Katainen ymmärsikin. 13 vuorokauden ajan hän johti neuvotteluja säätytalolla tavoitteenaan saada kasaan enemmistöhallitus. Katainen osoitti sovittelunhalua ja kärsivällisyyttä, sekä kunnioitusta toisten mielipiteille.

Kristillisdemokraateille jotkut kysymykset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Näihin kuuluu muun muassa resurssien lisääminen vanhustenhoitoon, mikä näyttääkin löytävän yhteisymmärrystä yli puoluerajojen. Sen sijaan valtiontalouden kestävyysvajeen suuruudesta ja sen lähivuosina vaatimista toimenpiteistä on puolueiden välillä suuria näkemyseroja. Tässä kysymys arvonlisäverosta nousi merkittävään rooliin. Kristillisdemokraatit puhuivat vaalikampanjan aikana nykyisen arvonlisäverokannan säilyttämisen puolesta, kun taas Kokoomus ja Rkp ehdottivat siihen kahden prosenttiyksikön nostoa. 13 vuorokauden neuvottelujen jälkeen Kokoomus oli valmis kompromisseihin. Arvonlisäveroon ehdotettiin ainoastaan yhden prosenttiyksikön nostoa. Tämän ehdotuksen olisimme voineet hyväksyä, sillä pienituloisille luvattiin hyvityksiä. Sosiaalidemokraatit ja Vasemmistoliitto eivät kuitenkaan olleet valmiita kompromissiin. On vaikea neuvotella, jos kaikki osapuolet pitävät tiukasti kiinni kaikista vaatimuksistaan ja vaalilupauksistaan. Vanha sananlasku tässä lienee paikallaan; joka kuuseen kurkottaa, saattaa katajaan kapsahtaa.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Velkaantuneiden maiden keskinäiset takaukset eivät ole oikea lääke

Perjantai 8.4.2011 - Päivi Räsänen


Pääministeri Kiviniemi perustelee Suomelle lankeavaa 1,2 miljardin euron takausvastuuta Portugalin velkojien tueksi ontuvalla vertauksella myrkystä, jota pitää joskus niellä, jos myrkkyä lääkkeeksi tarvitaan.

Kiviniemi on väärässä. Ei myrkkyä käytetä lääkkeeksi. Myrkyn käyttö rajoittuu eutanasiaan ja silloin ei ole tarkoitus parantaa vaan tappaa.

Euroopan valtiot ovat Suomea myöten syvästi velkaantuneita. Ylivelkaisten maiden keskinäiset takaus- ja lainajärjestelyt pankkijärjestelmän tukemiseksi eivät edistä tervettä taloudenhoitoa. Pankit ja sijoittajat tulee saada vastuuseen löysästä luotonannosta, ja jokaisen maan tulee huolehtia omien pankkiensa pystyssä pitämisestä. Suomen osuus takausjärjestelyissä on suhteettoman suuri verrattuna Suomen luottolaitosten sijoituksiin velkaisissa EU-valtioissa.

Suomen valtion velka kasvaa tänä vuonna 84 miljardiin euroon, ja joka vuosi otamme 8 miljardia euroa uutta velkaa. Kreikalle lainaamme tällä hetkellä ottamalla itse velkaa.

90-luvun lama opetti monelle suomalaiselle, että lainojen takaamisen suhteen tulee olla varovainen. Takuita pitää antaa vain sen verran, mitä on valmis lahjoittamaan. Varsinkaan velkaisen ei ole viisasta ryhtyä muita takaamaan.

Euroopassa on ajauduttu sellaiseen talouspolitiikkaan, jota tullaan myöhemmin moittimaan virheeksi. Jonkun maan tulisi viheltää peli poikki ja todeta, että keisarilla ei todellakaan ole uusia vaatteita.

Kommentoi kirjoitusta.

Enkeli taivaan lausui näin

Perjantai 17.12.2010 - Päivi Räsänen

 

Nostin tänään eduskunnan kyselytunnilla esiin koulujen joulujuhlaperinteet. Opettajilta ja vanhemmilta tulee huolestuneita yhteydenottoja siitä, että omassa koulussa on luovuttu tai ollaan luopumassa sellaisista jouluperinteistä kuin Enkeli-taivaan virsi, joulukuvaelma tai jouluevankeliumi. Kouluissa on painotettu kaikille lapsille yhteisen joulujuhlan merkitystä. Joulun kristilliseen sanomaan liittyvät perinteet on varmuuden vuoksi korvattu tontuilla ja sketseillä, jotta kukaan ei joutuisi harjoittamaan vakaumuksensa vastaista uskoa. Tulkinta perustuu lain väärinymmärrykseen, mutta valitettavasti ministeriön taholta sitä ei ole riittävän selkeästi ohjeistettu. Vastauksessaan ministeri Virkkunenkin sekoitti käsitteitä. 

Traditioista luopumista on perusteltu vuoden 2003 uskonnonvapauslailla, vaikka lakiesityksen perusteluissa painotettiin, että lain tarkoituksena ei ollut muuttaa koulujen käytäntöjä kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta. 

Oppilaalla on kyllä oikeus omantunnon syistä kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, esimerkiksi koulujumalanpalveluksesta. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan mietinnössä tähdennettiin sitä, että kristilliset juhlatraditiot, esimerkiksi virsi, ovat osa suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamista. Kristillistä perinnettä sisältävästä juhlasta ei tarvitse siis erikseen informoida vanhempia eikä kysyä kodeista lupaa. ”Enkeli taivaan” -virsi ei tee joulujuhlasta lain tarkoittamaa uskonnollista tilaisuutta.

Perinteistä luopumista perustellaan usein maahanmuuttajalasten tilanteella, mutta heidän integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ei edistä se, että eristämme heidät siitä arvotraditiosta, joka on muokannut yhteiskuntaamme satojen vuosien ajan. Kaikilla lapsilla, niin kristityillä, muslimeilla kuin uskonnottomilla on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulujuhlat, joulujuhlaperinne

Mieheksi ja naiseksi

Lauantai 23.10.2010 - Teija Arvidsson

Viime päivinä on käyty kiivasta homokeskustelua. Keskustelun voima ja vaikutukset ovat yllättäneet jokaisen. Kirkosta eroamisluvut ovat murheellista luettavaa ja täytyy toivoa, että virta kääntyy ennemmin tai myöhemmin toiseen suuntaan. On kuitenkin hyvä, että keskustellaan perusarvoista, joihin myös kristillinen näkemys avioliitosta kuuluu.

Kristillisdemokraatit kannattaa avioliiton säilyttämistä miehen  ja naisen välisenä liittona. Tämä näkemys avioliitosta ei kuulu ainoastaan kristinuskoon, vaan kaikkiin maailman pääuskontoihin. Avioliiton historia yltää tuhansien vuosien taakse ja sen seurauksena on sukupolvien ketju, vanhemmuus ja isovanhemmuus. Ilman miehen ja naisen välistä suhdetta ei koko ihmiskuntaa olisi olemassa.

Homosuhteissa vähätellään usein toisen sukupuolen, useimmiten isän, merkitystä. Opettajana toimiessani olen nähnyt, miten kipeä haava voi isän puuttuminen olla. Omalla luokallani on tälläkin hetkellä usea pikkumies, joka käy läpi isättömyyden surua. Hyväkään äiti – tai kaksi – ei voi korvata isää.

Vapaassa maassa jokaisella aikuisella on tietysti oikeus valita oman parisuhteensa muoto. Kaikissa suhteissa voi olla rakkautta ja uskollisuutta. Nykylain puitteissa homosuhteen voi rekisteröidä ja se antaa sille riittävän juridisen suojan, kuten perimisoikeuden. Myös puolison lapsen adoptio-oikeus tuli voimaan viime vuonna.

Ulkoisen adoptio-oikeuden Kristillisdemokraatit haluaa kuitenkin säilyttää miehen ja naisen muodostamalla avioliitolla. Lapsen ihmisoikeudet menevät aikuisen oikeuksien edelle. Lapsella on lähtökohtaisesti oltava oikeus isään ja äitiin. Maat, joista adoptiolapsia haetaan, asettavat yleensä myös tiukat kriteerit lasta odottaville aviopareille.

Homokysymyksestä on haluttu tehdä ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymys, mitä se ei ole. Jokainen ihminen on yhtä arvokas riippumatta hänen sisäisistä tai ulkoisista ominaisuuksistaan. Miehen ja naisen muodostama avioliitto on kuitenkin historialliselta, uskonnolliselta ja yhteiskunnalliselta taustaltaan niin perustavanlaatuinen instituutio, että en näe syytä sen murtamiseen.

 

Kommentoi kirjoitusta.

On sairasta säästää terveydestä

Lauantai 18.9.2010 - Teija Arvidsson

Olin tänään eduskuntatalolla Terveydenhuollon tulevaisuus ja oikeudenmukaisuus -seminaarissa. Oli mukava piipahtaa Helsingissä ja haistella pääkaupungin tuulia. Pilvet syystaivaalla olivat melkein yhtä synkkiä kuin terveydenhuollon tulevaisuuden näkymät. Aurinko pilkahteli sentään välillä esiin ja loi uskoa huomiseen.

Terveydenhuollon tulevaisuus herättää monia kysymyksiä. Miten tulemme selviämään kasvavasta ikääntyneiden määrästä ja heidän terveydenhoidostaan? Mihin johtaa vauhdilla lisääntyvä aikuisiän diabeetikkojen määrä? Diabeetikkojen hoito vie jo nyt noin 15 prosenttia Suomen terveydenhuoltomenoista. Kuka kustantaa terveydenhuollon, kun yhä pienempi väestönosa on mukana työelämässä?

Huoltosuhteen heiketessä on ensiarvoisen tärkeää edesauttaa siitä, että työikäiset ikäluokat pysyvät työkuntoisina. Nuorten fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä on pidettävä huolta, jotta he eivät syrjäydy työelämästä jo ennen kuin se pääsee edes alkuun. Työikäisten työuraa voisi pidentää parantamalla työhyvinvointia ja mahdollisuuksia työskennellä myös vajaalla työkyvyllä.

Terveydenhuollon oikeudenmukaisuus  ei tällä hetkellä toteudu kunnolla Suomessa. Meillä on poikkeuksellisen voimakkaita eroja niin sairastavuudessa kuin kuolleisuudessa eri väestöryhmien välillä. Hyvätuloiset käyttävät yhä enemmän yksityisiä palveluja ja työssä käyvät työterveyshuoltoa. Pienituloiset taas ovat heikosti resursoitujen terveyskeskuspalveluiden varassa. Köyhin väestönosa saattaa jäädä kokonaan hoidotta, koska kaikkein köyhimmät eivät kustannusten pelossa uskalla hakeutua lääkärille. Viivästynyt hoito on kuitenkin usein kalliimpaa kuin ajoissa annettu. Tässä auttaisi terveydenhuollon yhtenäinen maksukatto, joka olisi riittävän alhainen.

Seminaarissa nousi voimakkaasti esiin ennaltaehkäisevän terveydenhoidon merkitys. Avainasemassa ovat neuvolat sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto, joihin uusi asetus (28.5.2010) velvoittaa kuntia panostamaan. Samanlaisia matalan kynnyksen neuvoloita olisi syytä olla kaiken ikäisille. Esimerkiksi diabeteksen varhainen toteaminen ja riittävän ajoissa aloitettu hoito on äärimmäisen kannattavaa. Kaksi kolmasosaa diabeetikoista sairastaa sitä tietämättään ja sairaus saa rauhassa poikia lukuisia kalliita lisäsairauksia.

Terveydenhoito aiheuttaa kustannuksia, mutta hoitamatta jättäminen vielä monin verroin enemmän. KD:n terveydenhuoltokampanjan uusi motto osuu asian ytimeen: ”On sairasta säästää terveydestä”. Sairaan hyvin sanottu!

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Hallituspuolueet ovat pettämässä vanhustenhoidon lupaukset

Torstai 19.8.2010 - Päivi Räsänen

Hallituksella on nyt viimeinen mahdollisuus lunastaa viime eduskuntavaaleissa annettu lupaus vanhustenhoidon tason kohdentamisesta. Tänään hallitus kokoontuu vaalikauden viimeiseen budjettiriiheen. Vuoden 2007 vaalikeskustelussa vanhustenhoidon tason parantaminen nousi kärkiteemaksi ja kaikki puoluejohtajat antoivat lupauksensa vanhustenhoidolle.

Ikäihmisten kunniallisesta hoidosta ei voi taloustilanteeseen vedoten laistaa. Vanhukset tarvitsevat hyvän hoitonsa nyt. Jos lupaus petetään sen varjolla, että jäädään odottelemaan parempia aikoja, nyt hoivaa tarvitsevien vanhusten kohdalla aika ajaa elämän ohi.

”Kotiin tuotavan palvelun puute huutaa taivaaseen asti”. Näin luonnehti valiokunnassa kuultu asiantuntijaprofessori vanhusten kotipalvelujen tilaa. Monet vanhukset ovat jääneet palvelujen puutteessa kuin vangit lukkojen taakse koteihinsa. Laitosvanhuksista joka kolmas potee aliravitsemusta. Vanhusten nälkiintyminen ei johdu ruokapuolasta, vaan osittain aikapulasta, kun hoitajilla ei riitä aikaa vanhuksen kiireettömän ruokailun tukemiseen. Vanhuspalveluihin tarvitaan lakisääteistä ohjausta, jolla turvataan vanhukselle tarpeen mukainen oikeus apuun.

Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä ja työtätekevä veronmaksaja itse haluaisi vanhuutensa viettää.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kokoomuksen irtiotto kristillisistä arvoista

Sunnuntai 13.6.2010 - Päivi Räsänen


Jyväskylän puoluekokouksessaan Kokoomus sinetöi irrottautumisensa ”kodin, uskonnon ja isänmaan” arvokolmikosta. Tätä slogania Kokoomus ei toki ole enää vuosikausiin edes käyttänyt, mutta varsinkin vanhemmat kokoomusäänestäjät ovat olleet sitkeässä harhaluulossa Kokoomuksen arvopohjasta. Kokoomus päätti puoluekokouksessa ottaa tavoitteeksi avioliittolain muuttamisen sukupuolineutraaliksi. Kokoomuksen puoluehallituksen mielestä valtion ei ole syytä puuttua siihen, mitä sukupuolta tai suuntausta avioliiton solmijat edustavat.

Miehen ja naisen välinen avioliitto on kulttuurisesti yleinen, ihmisen luonnolliseen ymmärrykseen perustuva käsitys uskontokunnista riippumatta ja myös ateistisissa maissa. Perhekäsityksen muuttaminen koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja merkitsee myös irtautumista kristillisistä juurista, siitä perustasta, joka luetaan kirkollisen vihkimisen yhteydessä: ”Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihasi.” Tälle perustalle on mahdotonta sovittaa kahden miehen tai kahden naisen keskinäistä suhdetta. Kun Kokoomus ryhtyy vasemmistopuolueiden ja vihreiden yhteisrintamassa nyt ajamaan sukupuolineutraalia avioliittoa, se samalla ajaa kirkot ahtaalle. Ne joutuvat paineeseen hyväksyä samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen. Näin kävi Ruotsissa.

Kokoomus päätti myös pyrkiä siihen, että tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta luovuttaisiin peruskoulussa ja toisella asteella. Puoluekokous haluaa, että oman uskonnon opetuksen tilalle tulisi kaikille uskontokunnille ja uskonnottomille yhteinen uskontotieto.

Uskonnonopetuksen tehtävä on tukea koulun ja kodin yhteistä arvokasvatusta. Arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei määritellä. Oman uskonnonopetus tarjoaa mahdollisuuden sekä omaan uskonperintöön liittyvän tiedon kartuttamiseen että uskon syvimmän olemuksen ymmärtämiseen. Arvot muuttuvat eläväksi käytännöksi vasta laskeuduttuaan sydämen tasolle. Kristillinen usko ja siitä nouseva kulttuuriperintö ovat suomalaisen yhteiskunnan aarre, jota ei pidä ryhtyä hävittämään kouluopetuksesta.

Kommentoi kirjoitusta.

Talouskasvua ei saa kyseinalaistaa - vai saako?

Sunnuntai 6.6.2010 - Toimi Kankaanniemi

Talouskasvun tavoittelu on se ajatus, jonka pohjalta miltei kaikki ratkaisut tehdään niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Sitä voisi kutsua myös ahneudeksi varsinkin silloin, jos ihminen tai yhteisö tai valtio pyrkii vain oman talouskasvunsa maksimointiin. Ja siihenhän me kaikki taidamme pyrkiä.

Ydinvoiman rajua lisärakentamista Vanhasen hallitus perustelee elinkeinoelämän tarpeilla. Talouskasvu on siis lähtökohta. Tasan kahdeksan vuotta sitten Matti Vanhanen ja Mauri Pekkarinen vastustivat Olkiluoto 3:n ydinvoimalalupaa, mutta pitävät nyt Olkiluoto 4:n ja Fennovoiman hanketta ehdottoman välttämättöminä.

Voisimmeko hetkeksi pysähtyä pohtimaan tätä jatkuvan talouskasvun ideologiaa. Mitäpä jos tyytyisimme hieman alhaisempaan aineelliseen hyvinvointiin? Henkinen pahoinvointi, masennus ja muut murheet, tuntuvat kasvavan talouskasvun myötä ja jopa sitä nopeammin. Eduskunta keskustelee ani harvoin syvällisesti. Sen on vallannut tuo jatkuvan kasvun tavoittelu ja päätökset ovat sen mukaiset. Vihreätkin ovat täysin antautuneet tälle uralle. Minkälaisen perinnön jätämme seuraaville sukupolville? Sitä kannattaisi aika ajoin pohtia.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Perhepolitiikkaa tarvitaan

Tiistai 6.4.2010 - Teija Arvidsson

KD:n uuden perhepoliittisen ohjelman tavoitteena on lainsäädännön ja kunnallisen päätöksenteon avulla tukea suomalaisia perheitä. Haastetta riittää niin työn ja perheen yhteensovittamisessa, opiskelijavanhempien asemassa, adoptiovanhempien oikeuksissa kuin perheväkivallan ehkäisemisessä.

Viime aikoina on käyty keskustelua yhteiskunnan ja kodin roolista lasten kasvatuksessa. On todettu, että päävastuu lasten kasvatuksesta ei ole yhteiskunnalla tai koululla, vaan kodilla ja perheellä. Kuitenkaan kaikki vanhemmat eivät kykene kantamaan sitä vastuuta, joka heille kuuluisi. Monet nykyperheet voivat huonosti ja silloin eniten kärsivät juuri lapset. Tarvitaan perhepolitiikkaa, joka tukee avioliittojen kestämistä ja vanhempien mahdollisuutta sovittaa yhteen eri elämäntilanteiden ja vanhemmuuden haasteet.

Perheessä luodaan ihmisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin perusta. Mikään viranomais- tai palvelujärjestelmä ei voi korvata perhettä kasvattajana ja hyvinvoinnin tuottajana. Jos perhe ei suoriudu sille kuuluvista tehtävistä, yhteiskunta ei pysty suurillakaan panostuksilla korjaamaan kaikkia syntyneitä vaurioita. Perheen tärkeä arvo on tunnustettava myös yhteiskunnallisesti. Siksi tarvitaan perhepolitiikkaa.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Köyhät meillä on luonamme aina

Maanantai 22.3.2010 - Bjarne Kallis

Ollessani radiohaastattelussa muutama päivä sitten eräs kuuntelija soitti ohjelmaan, ja kertoi erään naisen taloudellisista vaikeuksista. Naisen eläketulot olivat alhaiset ja sairausmaksut suuria. Radiokuuntelija oli huolissaan siitä, miten nainen tulee selviämään. En tiennyt tapauksen yksityiskohtia, mutta sanoin kuuntelijalle, että naisen ei pitäisi pidättäytyä toimeentulotuen hakemisesta. Sanoin, että toimeentulotuki on tarkoitettu kaikille niille, joiden nettotulot tiettyjen vähennyksien jälkeen jäävät tietyn summan alle.

Monet pitävät toimeentulotuen hakemista nöyryyttävänä, mutta sellainen käsitys on täysin väärä. Toimeentulotuen vastaanottamisen pitäisi sen edellytykset täyttävälle olla aivan yhtä luonnollista kuin lapsilisän vastaanottamisen vanhemmille.

Eräältä toiselta radion kuuntelijalta sain myöhemmin kritiikkiä siitä, etten pystynyt tarjoamaan naiselle muuta kuin toimeentulotukea, ja hän kertoi minulle, miten nöyryyttävää on anoa tukea. En antautunut debattiin kysymyksestä, mutta mietin kuitenkin, minkä neuvon hän olisi antanut naiselle.

Varmasti tänä päivänä toimeentulotukea nostavien ihmisten lukumäärä tulisi vähenemään, jos pienimpiä lakisääteisiä sosiaalietuuksia korotettaisiin, mutta myös sen jälkeen olisi henkilöitä, jotka eri syistä olisivat tuen tarpeessa. Siksi pitäisi torjua käsitykset, joiden mukaan toimeentulotuen hakeminen on nöyryyttävää.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Krusifiksikielto palautetaan uuteen käsittelyyn

Keskiviikko 3.3.2010 - Päivi Räsänen

Suomalaisen maahanmuuttajan käynnistämä krusifiksikielto italialaisissa kouluissa otetaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa uuteen käsittelyyn. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) päätti viime marraskuussa, että italialaisten koululuokkien seiniltä on poistettava krusifiksit, sillä ne loukkaavat koululaisten uskonnonvapautta ja vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumuksensa mukaan. Päätökseen johtaneen kantelun asiasta teki Italian kansalaisuuden saanut suomalainen ateisti.

Toivottavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuin huomioi tällä kertaa valtioiden oikeuden pitää yllä historialliseen ja kulttuuriseen arvopohjaan viittaavia perinteitä koulussa ja muussa julkisessa elämässä. Suomalaisessa yhteiskunnassa on nähty tärkeänä, että kaikki lapset uskontokunnasta riippumatta voisivat tutustua kristilliseen perinteeseen esimerkiksi kevätjuhlan suvivirren tai joulujuhlan seimikuvaelman avulla. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen kansallisessa harkintavarassa on kysymys poliittisesta harkinnasta, minkä vuoksi olisi paikallaan että keskustelua käytäisiin yleisesti uskonnonvapaudesta ja Euroopan kristillisen kulttuuriperinnön säilyttämisestä eurooppalaisella tasolla.

Euroopan kristillisen kulttuuriperinnön tunnustamisen ohella on kysymys myös positiivisen uskonnonvapauden toteutumisesta. Positiivisen uskonnonvapauden turvaaminen ei saa jäädä negatiivisen uskonnonvapauden jalkoihin.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Lastan ja nuorten pahoinvoinnista hyvinvointiin

Keskiviikko 3.2.2010 - Teija Arvidsson

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja vaikeutuneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Moni miettii, mistä ihmeestä kasvava pahoinvointi johtuu ja mitä sille voitaisiin tehdä. Miksi Jesse lyö kavereitaan jo päiväkodissa? Miksi lukiolainen surmaa luokkatovereitaan? Miksi nuoret tytöt ahdistuvat ja masentuvat?

Lasten ja nuorten pahoinvointi heijastanee yhteiskunnan tilannetta ja ilmapiiriä. Maailman tuska ja perheiden monitahoiset ongelmat siirtyvät aikuisista lapsiin. Väärillä esikuvilla ja vaikutteilla on suuri merkitys. Kuitenkin tärkeintä on se turva tai turvattomuus, jota lapsi ja nuori saa kokea omassa lähipiirissään kotona ja koulussa. Perusta tulevalle psyykkiselle hyvinvoinnille - tai pahoinvoinnille - luodaan jo varhain lapsuudessa.  Jokaisen lapsen tulisi saada rakkautta ja rajoja kotona, hyväksyntää kaveripiirissä ja onnistumisia koulumaailmassa. Aina asiat eivät kuitenkaan mene näin.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan psyykkiset ongelmat ovat yllättävän yleisiä jo alle kouluikäisillä. Suurinta osaa lasten ja nuorten masennuksista ei osata tunnistaa riittävän ajoissa ja ne jäävät vaille hoitoa. Silti psykiatrista sairaanhoitoa saavien lasten ja nuorten määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvun alkuun verrattuna.  On pysähdyttävää, että viidesosa suomalaisista nuorista sairastaa masennusta ja itsemurha on alle 25-vuotiaiden yleisin kuolinsyy. Kuitenkin vain murto-osa nuorista ahdistus- ja depressiopotilaista on hoidon piirissä.

Vuoden 2008 alussa astui voimaan uusi lastensuojelulaki. Lain tavoitteena on siirtää lastensuojelutyön painopistettä varhaiseen tukeen ja ongelmien ennalta ehkäisyyn. Hyvä työväline on Hämeenlinnassa laadittu lastensuojelusuunnitelma. Suunnitelman mukaan Hämeenlinnaan tulee saada riittävästi matalan kynnyksen palveluita.  Samoin todetaan, että kouluilla annettavaa tukea on syytä lisätä ja tehostaa. Varhaisvaiheen palvelujen puutteesta seuraa vaikeutuvia ongelmia, kiireellisiä kodin ulkopuolelle sijoittamisia ja kalliita huostaanottoja. Tavoitteena on ennaltaehkäisevän lastensuojelun kehittäminen ja laaja-alainen yhteistyö varhaisen tuen järjestämisessä lapsille, nuorille ja heidän perheilleen.

Toivottavasti nämä hyvät suunnitelmat ja tavoitteet eivät jää vain paperille. Ennaltaehkäisy vaatii rahaa, mutta ongelmien korjaaminen monin verroin enemmän. On arvioitu, että yhdenkin nuoren syrjäytyminen työuralta ja elämästä  maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa. Inhimillisiä kärsimyksiä ei voi rahassa mitata.

Jokaisen on hyvä tietää, että on olemassa monia lapsen psyykettä suojaavia ilmaisia tekijöitä. Lasta ja nuorta auttaa, jos lähipiirissä on ainakin yksi läheinen,  turvallinen ja hänestä aidosti kiinnostunut aikuinen. Tällainen turvallinen aikuinen voi olla kuka tahansa meistä.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Nuorisotyöttömyyteen nopeat ja oikeat lääkkeet

Perjantai 29.1.2010 - Päivi Räsänen

Sekä pääministeri Vanhanen että valtionvarainministeri Katainen ovat ehdottaneet toimia, joilla kannustettaisiin nuoria hakemaan työtä. Suurin ongelma ei ole kuitenkaan tällä hetkellä nuorten työhaluttomuus vaan se, että työpaikkoja ei yksinkertaisesti löydy sellaisillekaan nuorille, jotka ovat valmistuneet ammattiin ja hakevat aktiivisesti työtä.

Hallituksen tuleekin kannustaa pikemmin työantajia palkkaamaan nuoria työnhakijoita. Ehdotan säädettäväksi määräaikaista lakia nuorten työllistämisen edistämiseksi. Ensimmäisen henkilön työllistävä pienyritys saisi palkata yhden alle 25-vuotiaan vuodeksi maksamalla pelkät palkkakulut ja tilittämällä verottajalle pidättämänsä veron sekä tekemällä ilmoitukset vain verottajalle. Vuoden panostuksella nuori saisi ammattitaidon, pienyritys edullisen työntekijän ja työttömyys vähenisi. Samalla voitaisiin tukea pieniä yrityksiä kasvuun. Tämän lisäksi tulee merkittävästi lisätä oppisopimuskoulutuksen rahoitusta, jotta nekin nuoret, jotka eivät ole pystyneet hankkimaan ammattipätevyyttä, pääsisivät työuralle ja saisivat ammatin.

Nuorisotyöttömyyttä tulee ryhtyä torjumaan nopeasti ja tehokkaasti, sillä pitkittyvä työttömyys helposti syrjäyttää nuoren jopa pysyvästi työelämästä. Nuorisotyöttömyys on kasvanut rajusti. Joulukuussa alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli lähes 37 000, mikä on 11 000 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Joulukuun nuorten työttömyysaste oli jo 20,1. prosenttia. Kahdessa vuodessa kasvua on ollut lähes kahdeksan prosenttia.

 

 


Kommentoi kirjoitusta.

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »