Maanantai 1.9.2008 - Bjarne Kallis
Pääministeri Matti Vanhanen sanoi eilisen Helsingin Sanomissa, että pienituloisten aseman parantaminen edellyttää sitä, että korotetaan sosiaaliluontoisia tulonsiirtoja, eikä suinkaan lasketa niitä. Artikkelissa sanottiin myös, että moniin vuosiin ei ole "saatu" korotusta perusturvaan eikä toimeentulotukeen. Kummallista on, että tuon tapaisia itsestäänselvyyksiä pitää lausua. Se, että korotuksia ei ole saatu, riippuu vain ja ainoastaan siitä, että hallituspuolueet ovat äänestäneet kaikkia korotuksia vastaan. Syksyllä annamme jälleen eduskunnassa Vanhaselle ja kumppaneille mahdollisuuden äänestää pienituloisten aseman parantamisen puolesta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Sunnuntai 24.8.2008 - Päivi Räsänen
Keskustelu uskonnon opetuksen muuttamisesta käynnistyi viime keväänä, kun Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksola ehdotti nykyisen uskonnon opetuksen tilalle kaikille oppilaille yhteistä uskontotietoa. Myös Opetushallituksen kehitysjohtajan Markku Rimpelän mukaan kaikkien oppilaiden olisi voitava osallistua samalle oppitunnille. Hänen mielestään uskonnonopetusta tulisi kehittää etiikan ja uskontotiedon suuntaan. Rimpelä perusteli näkemystään lisääntyvällä maahanmuutolla. Kysymys tulee ajankohtaiseksi hallituskauden lopulla, kun valtakunnallisia opetussuunnitelmia aletaan uudistaa. Rimpelän luonnostelemilla tulevaisuuden uskonnontunneilla tarkasteltaisiin enemmän eettisiä kysymyksiä ja otettaisiin eri uskontokuntien näkökulmat huomioon nykyistä enemmän. Koulujen juhlissa tämä voisi näkyä esimerkiksi siten, että oppilaat voisivat tutustua eri uskontojen tapoihin viettää juhlia. Tarkoittaisiko tämä sitä, että joulu- tai kevätjuhlat järjestettäisiin vuoroin kristillisten, vuoroin islamilaisten tai hinduperinteidentapaan?
Pidän tärkeänä sitä, että uskonnonopetuksen perustana säilyy oman uskonnon opetus. Kristillinen kulttuuriperintö on suomalaisen yhteiskunnan aarre, jota on tarpeetonta piilotella tai hävetä. Se saa näkyä myös koulujen juhlamenoissa. Kaikilla lapsilla, niin kristityillä, muslimeilla kuin uskonnottomilla on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme.
Maahanmuuttajalasten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ei edistä se, että eristämme heidät siitä arvotraditiosta, joka on muokannut yhteiskuntaamme satojen vuosien ajan. Jos emme itse arvosta ja tunne omaa uskonperinnettämme, kuinka voimme olettaa tänne tulijoiden sitä kunnioittavan?
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Keskiviikko 20.8.2008 klo 23.09 - Teija Arvidsson
Kristillisdemokraattien Hämeenlinnan vaalipäällikkönä minulle on jäänyt päävastuu ehdokashankinnasta - valitettavasti. Olen soitellut yli sadalle henkilölle Hämeenlinnassa sekä kaupunkiimme liittyvissä pikkukunnissa. Listallani on ollut sekä jäseniä että ei-jäseniä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, työssä käyviä ja jo eläkkeellä olevia. Ihmiset ovat erilaisia, mutta kaikkia on yhdistänyt jollain lailla kristillinen vakaumus.
Puhelut ovat olleet antoisia. On ollut mukava tutustua puhelimitse henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet vain nimi jäsen- tai puhelinluettelossa. Olen kohdannut hienoja ihmisiä, jotka periaatteessa kannattavat KD:n politiikkaa. He kertovat kyllä äänestävänsä vaaleissa ja jotkut ovat jopa luvanneet rukoilla Kristillisdemokraattien vaalityön puolesta. Kuitenkin vain aniharva on suostunut lähtemään mukaan ehdokkaaksi. Miksi?
Lähes kaikissa keskusteluissa on käynyt ilmi, että vaikka monet kristityt periaatteessa pitävät yhteiskunnallista vaikuttamista tärkeänä ja seuraavat politiikkaa, niin oman elämän tärkeysjärjestyksessä yhteiskunnalliset asiat jäävät kuitenkin kauas kärkisijoilta. Työn, perheen ja kotiseurakunnan vastuutehtävien jälkeen aikaa ei enää jää politiikalle. Vaikeaa on vaalipäällikönkään ehdottaa jättämään mitään näistä vähemmälle – varsinkin kun puolueena haluamme korostaa perhearvoja.
Kuitenkin totta on myös se, että Jeesus kehotti meitä olemaan valona ja suolana yhteiskunnassa. Hän kehotti harrastamaan sen kaupungin parasta, jossa elämme. Eikö yhteiskunnallinen vaikuttaminen voisi olla myös kristitylle kutsumustehtävä? Kunnassa tehdään kaikki tärkeimmät tavallista ihmistä koskevat päätökset. Usein kyse on päättäjän arvomaailmaan perustuvista valinnoista. Uskon, että kristillisiä perusarvoja tarvitaan myös kunnan päätöksenteossa!
Onneksi kaikki eivät kuitenkaan ole kieltäytyneet. Ehdokaslistallamme on upeita, lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat päättäneet lähteä mukaan. Olen iloinen jokaisesta heistä. Nyt tarvitaan hyvää yhteispeliä ja joukkuehenkeä. Joukkueestamme puuttuu kuitenkin vielä pelaajia. Olisiko sinun paikkasi hypätä katsomosta kentälle?
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Sunnuntai 3.8.2008 - Päivi Räsänen
Kokoomuksen ja keskustan ministerit haluavat ”vapauttaa” sunnuntain kaupankäynnille. Minunkin mielestäni nykyjärjestelmä on sekava, mutta miksi selkeytys hoidetaan hävittämällä viikkorytmi tyystin? Viikkorytmiä on sanottu erääksi ihmiskunnan merkittävimmistä kulttuurisaavutuksista. Arjen ja pyhän rytmi muodostaa perustan yhteisön toiminnalle. Työ, perhe-elämä ja sosiaaliset suhteet rytmittyvät viikkorytmin mukaan. Luther on katekismuksessa viisaasti linjannut, että lepopäivänä tehdään ne työt, mitä "kristillinen rakkaus ja välttämätön tarve vaatii". Lääkäreitä, sairaanhoitajia ja poliiseja tarvitaan sunnuntaisinkin turvaamaan kansalaisille kaikkina viikon päivinä välttämättömät palvelut. Kauppojen laaja aukiolo sunnuntaisin ei sen sijaan ole kuluttajien kannalta välttämätöntä. Ostokset on mahdollista suorittaa arkipäivinä. Kaupan aukioloajat ovat jo nyt varsin väljät verrattuna erilaisten virastojen palveluaikoihin. Kuluttajat saavat tarvitsemansa elintarvikkeet myymälöistä arki-iltaisin jopa klo 21 ja lauantaisin klo 18 saakka. Yhteiskunnan järjestyksen kannalta on mielekästä, että kansalaisten lepopäivät eivät osu minne tahansa, vaan että niin perheen päivähoitoikäisillä sekä koululaisilla kuin vanhemmillakin on pääsääntöisesti sama lepopäivä. Mitä enemmän työtä siirretään sunnuntaille, sitä vähemmän perheille tarjoutuu mahdollisuuksia yhteisen vapaapäivän viettoon. Voisiko osa henkisestä pahoinvoinnista ja uupumuksesta olla yhteydessä siihen, että yhteisömme on pala palalta menettämässä yhteisöllistä työn ja levon rytmiä – kollektiivista lepopäivää, joka auttaa myös yksilöä irrottautumaan työstä ja suorittamisesta?
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Lauantai 26.7.2008 klo 17.03 - Teija Arvidsson
Nuoren urheilijatytön surma Keravalla on herättänyt meissä järkytystä ja hätää. Miten tällaista voi tapahtua Suomessa? Miten enää uskaltaa päästää lastaan ulos? Tragedia kosketti minua erityisesti, sillä työskentelen opettajana Keravalla ja osa meidän koulun oppilaista tulee Savion alueelta. Samoin muutama oppilaistamme tulee Jokelasta, jonka murhenäytelmässä elimme mukana viime syksynä. Varmasti näiden oppilaiden kodeissa on mietitty moneen kertaan, että uhri olisi voinut olla meidän lapsemme.
Viimeistään nyt on aika vakavasti pohtia, miten voimme auttaa lapsia ja nuoria, jotka voivat pahoin ja kärsivät erilaisista mielenterveyden häiriöistä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa lapsen ongelmat huomataan ja hän saa apua, sitä parempi on ennuste. Aikuisuuden kynnyksellä oleva mielenterveysongelmista kärsivä nuori on jo suuressa vaarassa syrjäytyä kokonaan. Siihen tällä yhteiskunnalla ei ole varaa.
Lapsen hyvinvointi lähtee kodista, ja siksi koti on avainasemassa. Monet vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuuteen tai omiin mielenterveys- ja alkoholiongelmiin. Vanhempien vaikeuksien maksumiehiksi joutuvat valitettavan usein lapset. Joskus myös vanhempien vaativa työ vie kaiken ajan perheeltä. Kuitenkin lapsi ja myös nuori tarvitsee huolenpitoa, läsnäoloa ja kuuntelevia korvia.
Minua opettajana puhutteli erityisesti se, että nuoren keravalaismiehen ongelmat alkoivat jo pikkupoikana toisella koululuokalla. Hän olisi tarvinnut apua jo silloin. Moni opettaja on aitiopaikalla oppilaiden käyttäytymisongelmien havaitsemisessa. Silti opettajankoulutuksessa ei juuri opeteta, miten kohdata käyttäytymis- tai mielenterveysongelmaisia oppilaita. Näiden edessä moni nuori opettaja on usein jo ensimmäisenä työpäivänään.
Mielenterveysongelmista kärsivälle nuorelle ja hänen perheelleen on sairaalan nuorisopsykiatrisen osaston kynnys joskus liian korkea. Oman koulun terveydenhoitajan huoneeseen olisi sen sijaan paljon helpompi astua ja kertoa ongelmistaan. Valitettavasti nykyään hyvin harvassa koulussa on joka päivä läsnä oleva oma terveydenhoitaja. Kuitenkin koulun terveydenhoitaja on ihminen, jolle oppilas voisi luottamuksellisesti kertoa ongelmistaan. Hän voisi tarvittaessa ohjata nuoren eteenpäin psykiatrista hoitoa saamaan.
Myös iltaisin, öisin ja viikonloppuisin tulisi olla ainakin yksi avoin päivystysasema, jonne mielenterveysongelmista tai itsetuhoisista ajatuksista kärsivä nuori voisi tulla juttelemaan ilman mitään lääkärin lähetettä. Tässä terveyskeskus, kunnan nuorisotyö, seurakunnat ja eri järjestöt voisivat tehdä yhteistyötä ja hyödyntää toistensa erityisosaamista.
Mielenterveystyö vaatii lisää resursseja. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikille ei koskaan tule riittämään ammattiauttajan apua, vaan meitä kaikkia tarvitaan. Jokainen meistä voi olla se lähimmäinen, joka pelastaa yhden ihmisen päivän ja auttaa häntä taas pienen matkaa eteenpäin. Leikkiin mukaan pyytävä koulukaveri, kuulumisia kysyvä työtoveri tai kahville kutsuva naapuri voi olla joskus terapeuttiakin tehokkaampi auttaja.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Tiistai 15.7.2008 - Päivi Räsänen
Valtionvarainministeriö on torjunut ehdotukset alkoholi- ja tupakkaveron korotuksista. Perusteluna on se, että entisestään korkea inflaatio kiihtyisi. Vaikutus inflaatioon olisi kuitenkin pieni, etenkin jos samalla alkoholin ja tupakan kulutus vähenisivät. Lisäksi tältä osin hintojen nousu ei olisi ongelma, sillä alkoholi ja tupakka eivät ole välttämättömiä hyödykkeitä.
Valtionvarainministeriössä pitäisi osata tarkastella asiaa pidemmällä tähtäimellä. Sekä alkoholi että tupakka tuottavat kansantaloudelle enemmän kustannuksia ja haittaa kuin verohyötyä. Molemmat lisäävät merkittävästi sairauskuluja ja ennenaikaista kuolleisuutta ja alkoholi vielä runsaasti muita vahinkoja sekä lastensuojelumenoja.
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen yhdessä muiden kokoomuslaisten kanssa jätti viime vaalikaudella eduskunnalle laki- ja talousarvioaloitteet tupakkaveron korottamisesta 10 prosentilla. Hän halusi lain voimaan jo 1.1.2007. Kokoomuksen lakialoitteessa todettiin aivan oikein: ”Tupakkaveron yksi tärkeimmistä tarkoituksista on tupakan kulutuksen vähentäminen. Suomi on ainoa EU-maa, jossa tupakkaverolakia ei ole uudistettu kymmenen viime vuoden aikana.”
Nyt Kataisen johtama ministeriö vastustaa tupakkaveron korotusta. Mikä on muuttanut tilanteen? Osallistuin ennen vaaleja tupakkapaneeliin, jossa kaikkien puolueiden edustajat kannattivat tupakkaveron korotusta.
Tällä vaalikaudella on toteutettu alkoholiveron 15 % korotus väkevien ja 10 % korotus mietojen alkoholijuomien osalta, mutta korotukset jäivät liian pieniksi torjumaan kansanterveyshaittoja. Kansanterveyslaitoksen, Stakesin, Lääkäriliiton ja jopa sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijat vaativat tuolloin vähintään 20 %:n korotusta, jotta sillä voitaisiin riittävästi hillitä kulutusta ja haittoja.
Haastan sosiaali- ja terveysministerit pitämään budjettiriihessä tiukasti kiinni luvatuista korotuksista niin alkoholi- kuin tupakkaveroon. Sopiva taso olisi 10 %:n korotus molempien verotukseen ensi vuoden alusta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Keskiviikko 9.7.2008 klo 22.58 - Soili Hakala
Minulla oli tilaisuus vuonna 2003 osallistua Hämeenlinnan kaupungin edustajana Suomen ja Venäjän ystävyyskaupunkien konferenssiin Pihkovassa.Virallisen ohjelman lomassa tapasimme ystävyyskaupunkimme Tverin edustajia. Keskustelimme muun muassa yhteistyömme kehittämisestä.
Jo viisi vuotta sitten venäläiset ystävämme toivoivat perinteisten vierailujen lisäksi konkreettisempaa yhteistyötä suomalaisten kanssa. He esimerkiksi odottivat suomalaisten investoivan enemmän Venäjälle, olivathan ruotsalaisetkin jo ehtineet sinne.
He korostivat haluavansa hyödyntää raaka-aineensa itse, omassa maassaan.
Puutullikeskustelussa olen koko ajan ihmetellyt, kuinka Venäjän ymmärrettävä halu rajoittaa halpaa puunvientiä maastaan olisi tullut paperiteollisuudellemme yllätyksenä. Itse osasin sitä Venäjällä käytyjen keskustelujen jälkeen jo odottaa.
Viivyttelikö suomalainen paperiteollisuus jostain syystä liikaa, kun se vasta pakon edessä alkaa investoida nopeasti kehittyvään ja rikastuvaan naapurimaahamme, jossa raaka-aine ja markkinat ovat lähellä.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Torstai 26.6.2008 - Bjarne Kallis
Pohjoismaiden neuvoston elinkeinovaliokunta, jossa olen jäsenenä, sai eilen kuunnella esitelmää liikennepäästöistä. Esitelmän pitäjä oli saksalainen EU-parlamentaarikko, joka esitteli monia tilastoja, mutta antoi erikoisen esimerkin erilaisten matkojen hinnoittelusta. Hän kritisoi aika kovasti lentoliikennettä, ja vaati yhden euron suuruisen maksun käyttöönottoa henkilöä kohden sadalta lentokilometriltä. Hän kertoi, kuinka hän kerran lensi Berliinistä Roomaan. Lento maksoi 25 euroa, ja taksi lentokentältä maksoi 18 euroa. Hän kysyi, kumpi ajoneuvo päästi ilmaan enemmän hiilidioksidia. Saksalainen tutkimus on selvittänyt, että 40 % yksityisistä automatkoista on lyhyempiä kuin kolme kilometriä, ja 50 % on lyhyempiä kuin viisi kilometriä. Siksi ei pitäisi olla vaikeaa vähentää yksityisiä automatkoja melko radikaalisti. Mutta kuinka muuttaa tottumuksia? Siinäpä kysymys.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Keskiviikko 11.6.2008 klo 22.10 - Teija Arvidsson
Hämeenlinnan Kristillisdemokraatit tekivät tänään kesäretken Tuusulanjärvelle. Pääkohteenamme olivat upeat taiteilijakodit Halosenniemi ja Ainola. Syvärannan Lottamuseossa saimme tutustua Lotta Svärd -järjestön historiaan ja lottien arvokkaaseen työhön. Ennen kotimatkaa kävimme vielä Aleksis Kiven kuolinmökissä, jossa kansalliskirjailijamme vietti elämänsä viimeiset kuukaudet. Retki oli todella antoisa ja mielenkiintoinen.
Aamulla bussiin nousi 35 innokasta kulttuurinystävää. Edes pilvinen sää ei haitannut retkeläisiä, vaan meistä kaikista oli mukava lähteä reissuun. Tuusulaa kohti ajellessamme aurinko alkoi pilkottaa pilvenraosta ja Halosenniemeen saapuessamme olikin jo ihana kesäpäivä. 
Sekä Pekka Halosen taiteilijakoti Halosenniemi että Sibeliusten koti Ainola ovat upeita rakennuksia puutarhoineen ja järvimaisemineen. Halosenniemi on lisäksi myös taidemuseo, jossa tänä kesänä on runsaasti nähtävillä muidenkin kultakauden taiteilijoiden töitä. Jykevissä punahongasta rakennetuissa taiteilijakodeissa ovat Tuusulanjärven ainutlaatuisen taiteilijayhteisön perheet eläneet tiivistä sosiaalista elämää lapsineen ja vieraineen.
Minä jäin miettimään erityisesti Halosen Maijaa ja Sibeliuksen Ainoa. Nämä kaksi sivistynyttä, kielitaitoista ja tarmokasta naista ovat jääneet täysin taiteilijamiestensä varjoon. He pitivät kuitenkin huolta koko suuresta taloudesta, kasvattivat lapset, kestitsivät lukuisat vieraat ja tukivat miehiään myötä- ja vastoinkäymisissä. Mitähän olisivat Pekka ja Janne saaneet aikaan ilman vaimojaan...?
Lottamuseossa tuli mieleeni, että Lotta Svärd -järjestön ihanteelliset ja isänmaalliset tavoitteet olivat melkoisen yhteneväisiä Kristillisdemokraattien nykyisten tavoitteiden kanssa. Lotat tekivät työtä isänmaan parhaaksi epäitsekkäästi toisia palvellen. Rehellisyys ja kunniallisuus olivat heidän ohjenuoranaan kaikessa toiminnassa. Näitä ominaisuuksia tarvitaan yhä kipeämmin myös tämän päivän yhteiskunnassa ja politikassa!
”Muistolauseeksi” tahdon jättää Pikkulottain ”Kultaisten sanojen” viimeisen ohjeen:
Elä lähimpiesi apuna,
ympäristösi ilona,
kasva kansallesi kunniaksi.
Siinäpä tavoitetta kaikille meille!
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Perjantai 6.6.2008 - Päivi Räsänen
Tämän päivän tärkein poliittinen uutinen oli Jutta Urpilaisen valinta demarien johtoon. Onnittelin häntä tuoreeltaan. Toivon hedelmällistä yhteistyötä oppositiossa. Luotan siihen, että saamme lisää potkua etenkin perhe- ja lapsipolitiikkaan, onhan Jutta ammatiltaan luokanopettaja. Vietin tänään Kissanpäiviä Janakkalassa Turengin torilla. Kd-väki oli pystyttänyt sinne teltan. Arvaten yleisin puheenaihe liikkui vaalirahoituksessa. Erityisesti Keskustapuolueen toimintaa ihmeteltiin. Torikansaa harmitti myös teiden huono kunto. Vaikka Keskusta on jo toista kautta pääministeripuolueena hallituksessa, miksi tiet on haja-asutusalueella jätetty rappeutumaan?
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Maanantai 2.6.2008 - Päivi Räsänen
Tänään avattiin ensimmäinen Eläkefoorumi – sosiaali- ja terveysministeriön asettama seuranta-, arviointi- ja vuoropuheluryhmä. Tänään aiheena oli "eläkkeiden taso nyt ja tulevaisuudessa". Foorumiin on kutsuttu puolueiden, julkisen hallinnon, vakuutusalan, työmarkkinajärjestöjen, yrittäjien sekä kansalaisjärjestöjen edustajia. Luennot ja keskustelu olivat kyllä ihan mielenkiintoisia, mutta on selvää, että tällaisen foorumin tavoitteet jäävät vain keskustelun tasolle. Sillä ei ole minkäänlaista päätös- tai valmisteluvaltaa eläkepolitiikan suhteen. Esityksistä kävi selväksi se, että Suomessa vanhuuseläkeikäisten keskimääräinen toimeentulo ja eläke suhteessa muuhun väestöön on EU:n keskitasoa matalampi. Erityisesti Suomen 75 vuotta täyttäneiden naisten köyhyysriski on korkeimpien joukossa.
Räikein eläkepoliittinen ongelma kohdistuu työkyvyttömyyseläkeläisiin. Alle 54 vuotiaiden työkyvyttömyyseläkeläisten keskimääräinen eläke ei ole vuodesta -92 reaalisesti lainkaan noussut, kuten muiden eläkeläisten. Siksi juuri tähän ryhmään tulevaisuudessa kohdistuva eläkkeitä leikkaava elinaikakerroin on erityisen epäoikeudenmukainen. Heillä ei ole mahdollisuutta kohentaa eläkkeensä tasoa lisätyöllä.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Maanantai 2.6.2008 - Päivi Räsänen
Tänään avattiin ensimmäinen Eläkefoorumi – sosiaali- ja terveysministeriön asettama seuranta-, arviointi- ja vuoropuheluryhmä. Tänään aiheena oli "eläkkeiden taso nyt ja tulevaisuudessa". Foorumiin on kutsuttu puolueiden, julkisen hallinnon, vakuutusalan, työmarkkinajärjestöjen, yrittäjien sekä kansalaisjärjestöjen edustajia. Luennot ja keskustelu olivat kyllä ihan mielenkiintoisia, mutta on selvää, että tällaisen foorumin tavoitteet jäävät vain keskustelun tasolle. Sillä ei ole minkäänlaista päätös- tai valmisteluvaltaa eläkepolitiikan suhteen.
Esityksistä kävi selväksi se, että Suomessa vanhuuseläkeikäisten keskimääräinen toimeentulo ja eläke suhteessa muuhun väestöön on EU:n keskitasoa matalampi. Erityisesti Suomen 75 vuotta täyttäneiden naisten köyhyysriski on korkeimpien joukossa.
Räikein eläkepoliittinen ongelma kohdistuu työkyvyttömyyseläkeläisiin. Alle 54 vuotiaiden työkyvyttömyyseläkeläisten keskimääräinen eläke ei ole vuodesta -92 reaalisesti lainkaan noussut, kuten muiden eläkeläisten. Siksi juuri tähän ryhmään tulevaisuudessa kohdistuva eläkkeitä leikkaava elinaikakerroin on erityisen epäoikeudenmukainen. Heillä ei ole mahdollisuutta kohentaa eläkkeensä tasoa lisätyöllä.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Perjantai 23.5.2008 klo 18.47 - Teija Arvidsson
Olen seurannut mielenkiinnolla Hämeen Sanomissa käytyä keskustelua varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatus luo pohjan koulussa annettavalle opetus- ja kasvatustyölle. Opettajana olen iloinen siitä, että nykyään lapsilla on kouluun tullessaan yhä paremmat tiedolliset ja taidolliset valmiudet. Sen sijaan tuntuu siltä, että moni lapsi on jäänyt vaille rakkautta ja rajoja. Niiden opettelu on aika työlästä vasta kouluiässä.
Annan tunnustuksen päiväkotien henkilökunnalle, joka tekee arvokasta työtä koettaessaan toteuttaa Stakesin ja Opetusministeriön tarkasti määrittelemiä varhaiskasvatuksen tavoitteita. Joudutte työskentelemään vähäisellä henkilökunnalla ja usein puutteellisissa tiloissa. Toivon teille voimia, taitoa ja viisautta tärkeään työhönne. Toivottavasti teillä on joskus aikaa ottaa lapsi syliin ja kuunnella häntä.
Arvostan suuresti myös kaikkia vanhempia, jotka hoitavat omaa lastaan kotona ilman erityisempää varhaiskasvatussuunnitelmaa. Rakkaus lapseen ja tavallinen talonpoikaisjärki ovat oivalliset eväät lapsen kasvatuksessa. Toivon, ettei kukaan laita lastaan päiväkotiin sen takia, että pelkää varhaiskasvatuksen tavoitteiden jäävän toteutumatta lapsen ollessa ”vain” kotona. Oman vanhemman kiireetön läsnäolo ja kotiaskareiden tekeminen yhdessä on varhaiskasvatusta parhaimmillaan.
Lapsuus on lyhyt aika ihmisen elämässä. Sen vaikutus aikuisuuteen on kuitenkin arvaamattoman suuri. Toivon kaupungin päättäjille viisautta päättäessänne varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, kouluterveydenhuollon ja lastensuojelun määrärahoista. Lapsen hyvinvointiin sijoitetut varat eivät mene koskaan hukkaan.
Toivon vanhemmille viisautta ja epäitsekkyyttä miettiessänne omaa ajankäyttöä ja elämän tärkeysjärjestystä. Moni muu asia voi odottaa, mutta lapsen aika on tänään.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Lauantai 17.5.2008 - Leena Mantere
Otimme tänään puoluehallituksena kantaa vaalirahoitukseen ja haluamme haastaa kaikki puolueet yhteiseen sopimukseen siitä, että kaikilta ehdokkailta edellytetään vaalirahoituslain noudattamista syksyn kunnallisvaaleissa. Haluamme edellyttää ehdokkailta sitoutumista sekä suorien että tukiyhdistyksen kautta tulevien lahjoitusten antajien nimeämiseen, mikäli lahjoitus ylittää lain määräämän 1700 euron rajan.
Eduskuntavaalien vaalirahoituksessa ilmenneiden epäselvyyksien vuoksi on lakia vaalirahoituksen ilmoittamisesta myös ryhdyttävä pikaisesti korjaamaan. Lain on pakko olla todella epäselvä, koska niin monet kansanedustajat ja jopa ministeritkään eivät ole ymmärtäneet vaalirahoituslain sisältöä, jota he itse ovat olleet säätämässä.
Muutamissa vaaleissa mukana olleena en henkilökohtaisesti oikein ymmärrä mitä epäselvää vaalirahoituksen ilmoittamisessa on, mutta kummallisiin vääristymiin ja tulkintoihin se kuitenkin näyttää mahdollistavan. On myös vaikea uskoa, että millään lailla voidaan säätää rehellisyyttä ja moraalia kohdalleen. Mutta ehkä kannattaa yrittää. Olisi tietty suotavampaa, että omatunto toimisi ilman vahvaa rangaistuksen pelkoa ja julkisen häpeän jalkapuuta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Perjantai 16.5.2008 - Tarja Tallqvist
Terveiset Pohjois-Karjalasta. Tapasin siellä 80-vuotiaan mummon, joka kertoi, että hän puolittaa lääkärin määräämät pillerinsä, jotta ne kestäisivät kauemmin, rahat kun eivät millään riitä sekä lääkkeisiin että ruokaan.
Terveisiä myös Pasilasta iäkkäältä omaishoitajalta, joka on jo 7 vuotta hoitanut keskivaikeaa dementiaa sairastavaa miestään 24 tuntia vuorokaudessa. Hänelle elintärkeät 3 vapaapäivää kuukaudessa maksoivat 9 euroa per päivä. Nyt hän odottaa, että tämä maksu poistetaan. Turhaan odottaa, maksu nousee ja tulee nousemaan jatkossa. Omaishoitajan palkka ei nouse. 30 euroa kuukaudessa on iso menoerä pienellä eläkkeellä ja hävettävän pienellä omaishoitajan palkalla sinnittelevälle, joka kuitenkin säästää tuhansia euroja yhteiskunnalle hoitaessa sairasta omaistaan itse, ja ketkä muut joutuvat maksamaan päästäkseen lomalle?
Tämän kaltaisia terveisiä olisi satojatuhansia, sillä nyt köyhät pannaan kyykkyyn ja eriarvoisuutta kasvatetaan hallituspuolueen toimesta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Torstai 8.5.2008 klo 23.45 - Päivi Räsänen
Työaamuni alkaa valiokunnan ja ministeriön yhteisellä terveydenhuoltolaki –työseminaarilla. Olen ajanut monta kautta sitä, että terveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntö, nykyinen erillinen erikoissairaanhoitolaki ja perusterveydenhuoltoa koskea kansanterveyslaki yhdistettäisiin. Siksi iloitsen, että tämä ehdotus vihdoin saatiin hallitusohjelmaan. Tarve ei kohdistu pelkästään lakitekniseen yksinkertaistukseen, vaan terveyspalvelujen saatavuuden parantamiseen. Turhista hallintorajoista tulee olla mahdollista päästä eroon, asiakkaiden valinnanvapautta on lisättävä, potilaalla tulee olla oikeus sairautensa kannalta oikeaan hoitoyksikköön. Esimerkiksi potilaan mahdollisuutta käyttää opiskelu- työ- tai lomailupaikkakuntansa palveluja tulee parantaa, eikä vaatia matkustamaan satoja kilometrejä viralliseen kotikuntaan saamaan tarvittavaa hoitoa. Terveydenhuoltolakiin sisältyy paljon odotuksia - osaltani yritän sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä vaikuttaa, että ne mahdollisimman laajalti toteutuisivat.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Sunnuntai 27.4.2008 klo 22.03 - Päivi Räsänen
Eilinen puolueen 50-vuotisjuhla oli huikean hieno tapahtuma. Sydämelliset kiitokset puoluesihteeri Sarille, Kriskelle, Merjalle ja muille vastuunkantajille, jotka valmistivat puolueväellemme upean päivän! Juhla sävy oli raikas ja iloinen.
Iloitsin ystävien tapaamisesta, uusistakin tuttavuuksista. Illallispöydässä istuin Valko-Venäjän kd-puolueen varapuheenjohtajan vieressä. Alaksiej uskoi demokratian läpimurtoon kotimaassaan – sen kärjessä kulkevat sananvapautta janoava lukeneisto, pienyrittäjät ja evankelikaaliset kristityt.
Kd-puolue on laiton, aivan kuten muutkin oppositiopuolueet. Puolueen tilaisuuksien järjestäminen on laitonta, kirjallinen materiaali on laitonta ja kokoukset ovat laittomia. Sama ongelma koskee evenkelikaalisia ja protestanttisia seurakuntia. Valko-venäjän kielisten raamattujen ja muun kristillisen kirjallisuuden painaminen ja levittäminen on tehty hankalaksi. Aleksiej kantoi huolta muutaman poliitikon tuoreesta vangitsemisesta – heidän joukossaan sosialidemokraattisen puolueen näkyvä hahmo.
Etsimme tapoja tukea Valko-Venäjän oppositiota – toivottavasti niin Suomesta kuin koko EU:sta tukea löytyy laajasta poliittisesta kentästä.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Tiistai 22.4.2008 klo 18.30 - Soili Hakala
Lokakuun valtuustossa 2006 päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen kannattamaan keskustan länsireunan kehittämistä eli moottoritien kattamista. Perusteluni olivat kaupalliseen selvitykseen pohjautuva liiketilan tarve, asuin- ja pysäköintitilojen tarve, meluesteiden tarve sekä siltojen ja ramppien uusimistarve lähitulevaisuudessa.
Nämä perustelut ovat edelleen voimassa.
Uhkakuviakin uumoilin, nimittäin maailmantalouden suhdanteitten muuttumisen heikommiksi. Tämä uhkakuva tuntuu realisoituvan jo lähitulevaisuudessa, ja laskukauden laineet lyövät varmasti Suomeenkin.
NCC, hankkeen suurin rahoittaja ja riskinottaja, tekee varmasti huolellisen riskianalyysin ja ryhtyy hankkeen toteuttamiseen vain, jos sen kannattavuusedellytykset täyttyvät. NCC:llähän on harkinta-aikaa 9 kk asemaakaavan vahvistumisesta. Mainittakoon, että NCC:ltä on jo nyt kulunut rahaa miljoona euroa erilaisiin selvityksiin ja suunnitelmiin.
On ikävää mutta ymmärrettävää, että kaupungin maksuosuus koko hakkeesta on noussut 7 miljoonasta 10 miljoonaan eli 42 prosenttiin. Ehkä meille päättäjille hanketta markkinoitaessa olisi pitänyt olla realistisempia laskelmia.
No, juna on lähtenyt liikkeelle vuonna 2002, ja kaupungiltakin on rahaa palanut pitkällisen valmisteluvaiheen aikana. Olisi kuitenkin mielestäni populismia suositella tässä vaiheessa junasta pois hyppäämistä. Onhan tavoitteena jälleen kaupungin elinvoimaisuuden lisääminen, noin 500 työpaikkaa ja kaivattuja verotuloja.
Myös Vantaa suunnittelee kauppakeskusta Hämeenlinnaan vievän moottoritien päälle. Suunnitteilla on massiivinen 300 000 kerrosneliön suuruinen ostoskeskus, joka valmistuisi 2015. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Itäkeskuksen pinta-ala on 114 000 neliötä. Uusi kauppakeskus olisi silta, joka yhdistäisi Vantaan itä- ja länsipuolen toisiinsa, ihan niin kuin Hämeenlinnassakin on ajateltu.
Myös Itäkeskus laajenee Itäväylää kattamalla. Kannen päälle tulee elokuvakeskus ja 200 huoneen hotelli. Emme me siis täällä Hämeenlinnassa ole mitään tavatonta tavoittelemassa.
Lopuksi : rakennusprojektin valmistuttua me hämeenlinnalaiset emme luultavasti tule kaipaamaan Kaivokadulta nyt aukeavaa näköalaa laajoine pysäköintialueineen ja moottoriteineen.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Lauantai 19.4.2008 klo 20.02 - Päivä Räsänen
Vanhasen 2. hallitus täyttää tänään vuoden. Tässä on ehdotelmani sanalliseksi ja numeraaliseksi todistukseksi:
Hallituksen alkutaival on lähtenyt liikkeelle hyvässä maailmantalouden vedossa. Työttömyyden ja työllisyyden kehitys on ollut myönteistä ja valtion taloustilanne on nyt hyvä. Tähän ei hallituksen politiikalla ole kuitenkaan ollut kovin merkittävää vaikutusta – ei olisi edes ennättänyt olla. Kiristyvää inflaatiotakin hallitus on omilla toimillaan edistänyt vain vähän. Toisaalta hallitus ei ole ollut aktiivinen inflaation torjunnassakaan. Elintarvikeverotuksen kevennystä olisi tullut aikaistaa. Metsätaloudelle tärkeät tukitoimet tulivat liian myöhään – metsäteollisuuden alasajot ovat ennättäneet aiheuttaa jo merkittäviä vahinkoja kansantaloudelle.
- Talous- ja työllisyyspolitiikka 7.
Ympäristöpolitiikassa hallituksella on paljon hyviä aikeita, joiden toteuttamista voidaan arvioida vasta myöhemmin. Energiaverojen kiristyksillä tähdätään päästöjen vähentämiseen, toisin sosiaalista oikeudenmukaisuutta rokottavalla tavalla. Autoverouudistus olisi vaatinut rinnalleen paljon kaavailtua merkittävämmät panostukset joukkoliikenteeseen.
- Ilmasto- ja energiapolitiikka 7.
Ulkopolitiikassa on jatkettu samoilla perusurilla. Kokoomuksen tuomat muutokset ovat olleet lähinnä imagollisia, valokuvissa poseeraamisia. Venäjä-suhteiden hoitaminen ei ole sujunut sen aktiivisemmin kuin ennenkään. Suomelle tärkeät puutullineuvottelut ovat epäonnistuneet, sillä asia on pitkälti jätetty EU-komission hoidettavaksi - tuloksitta.
- Ulkopolitiikka 8-
EU-politiikka on kokenut notkahduksen Paavo Lipposen pääministeriyden jälkeen. EU-politiikka on ollut myötäilevää, viime tipassa reagoivaa niin sanottuihin torjuntavoittoihin ajautuvaa politiikkaa. Maatalouspolitiikka on käynyt monta kertaa veitsen terällä. Sokeripäätös, 141-tuen ratkaisu ja maitokiintiöt ovat aiheuttaneet sydämen tykytystä viljelijöille ja elintarviketeollisuudelle.
- EU-politiikka 6.
Sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta hallitus on epäonnistunut pahiten. Vaalilupaukset on jätetty lunastamatta. Erityisesti julkiset terveyspalvelut, etenkin terveyskeskukset ovat paikoin lähes kriisikierteessä ja vanhuspalvelut on jätetty alennustilaansa. Lapsiperheiden ostovoima on heikentynyt kireän verotuksen, arvoltaan alentuneiden perhe-etuuksien sekä hintojen nousun vuoksi. Terveydenhuollon asiakasmaksut keventävät erityisesti eläkeläisten ja pitkäaikaissairaiden kukkaroa.
- Sosiaali- ja terveyspolitiikka 5-.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Perjantai 18.4.2008 klo 13.49 - Päivi Räsänen
Euroopan historian professori Laura Kolbe kirjoittaa tuoreimmassa Lääkärilehdessä poliitikkojen yksityisyydestä, julkisuudesta ja luottamuksesta. Hänen teesinsä on, että politiikassa ei enää voida vedota yksityisyyteen julkisen vastakohtana. Kolbe vertaa tilannettamme Ruotsiin. Siellä politiikka on moraalin asia, joka edellyttää päättäjiltä ”hyveellisyyttä ja kirkasotsaisuutta, joskus jopa naiiviuteen saakka.” Hän lopettaa kolumninsa sanoihin: ”Politiikan abc-opintoihin tulisi liittää kymmenen käskyn kertauskurssi. Raja kunniallisen ja kunniattoman käytöksen välillä ei ole 3 000 vuodessa kovinkaan muuttunut.” Tämä ei koske vain poliitikkoja – katekismuksen kertauskurssi olisi paikallaan läpi koko kansalaisyhteiskuntamme.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
|
« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »
|
|
|
